hetki aikaa olla yksin.
hetki aikaa miettiä omia ajatuksia.
Hetki aikaa.
Vain hetki.
Oon tosiaan nyt vahtimassa mun veljen koiraa, ja pitämässä muutenki tästä talosta huolen. Tavallaan tahtoisin ehkä olla jossain muualla, tai tahtoisin että joku olisi täälä kanssani. Joku, jolle voisin puhua aina kun siltä tuntuu.
Mun pitäs varmaan oikiasti olla vaan kotona pakkaamassa. En oo viettäny kotona aikaa paljo ollenkaan. Ehkä se on toisaalta hyvä, koska mun on pakko alakaa irtautuun kotoo poies.
Tänään on ollu ne mun tuttavan hautajaiset.. Oli surullista nähdä facebookissa kuva arkusta, ja tajuta vihdoin että ei vaan voi enään koskaan nähdä häntä.. Ikävä on kova, vaikkei enään niin tiiviisti yhteyttä pietty...
Ja oon tässä pari päivää miettiny, että mikä meitä ihmisiä vaivaa? Miks toiset haukkuu toisia, toisen elämän valinnoista? Kuinka ne on paskoja, ja kuinka niistä tulee vielä kärsimään. Kuinka jotku asiat ei oo luotu toiselle. Toisaalta niin ärsyttää, ja toisaalta taas ahdistaa. Eilen illalla tän asian tiimoilta romahin ihan totiaalisesti, ja itkin pitkän aikaaa. Tuntui ettei kyynelvirrasta tule loppua.
Oon onnellinen nyt, ja luultavasti/toivottavasti tuun olemaan lopun ikäni, niin tarviiko siitä helvetti tulla valittamaan?! Ei vaan voi käsittää.
Mutta oon vaan niin onnelinen myös mun rakkaasta, joka jaksaa auttaa mua ja kuuntelee mua tän kaiken paskan keskellä!<3
Mun piti tehä kuva postaus.. Nojooo, seki jäi nyt, koska mullon kamera kotona, enkä oo ehtiny ottaa kuvia. Toivon, että ehtisin tässä pitämään sellaisen kuvaushetken joku päivä, ja kuvata tätä tän hetkistä elämää koko ajan.
Nyt sini kiittää ja kuittaa.
 |
| Anita<3 |
~Sini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti