mutta silti taakseni jätin.
Onni toi sinut takaisin sydämeni luo
ja voi nyt jatkua rakkautemme kultavuo.
Voi kuinka kauan kestää löytää
ja kuinka paljon täytyy sietää.Elää elämää. Virheet taakse jättää.
En oo kirjotellu pitkään aikaan.. mulla on tähän kaikkeen tosi hyvät syyt, ja edelleen mietin tän blogin kohtaloo.. En tiiä onko mulla kohta enään aikaa kirjottaa tätä, tai sitä omaa rauhaaa, minkä mä vaadin blogin kirjottamiselle.. Mut jos näin käy, toivon vaan että joku kuitenkin ees joskus kysyy mun kuulumisia.
Nyt kaikki puhuu siitä, kuinka on loma ja ulkona on tuskastuttavan kuuma. Täysikäset kaverit nostaa kuppia jossain terassille, ystäviensä kanssa. Elävät sellaista huoletonta elämää.
Minä se joka päivä ajan töihin. Kaks päivää viikossa vapaata, yleensä eivät peräkkäisinä päivinä. Työpävitä ovat yleenstä 8,5 tuntia pitkiä. Siinä ei kotona ehdi ku syödä ja painua nukumaan.
Nyt koitan samalla aina pakkailla, kun satun kotona olemaan. Kun ei sitä enään täällä talossa ole ku kuukausi ehkä asuttavana. Omalla tavalla on haikia muuttaa, oon miettiny sitä, mutta silti jännityksellä ja pelolla otan kaiken uuen vastaan. Aina on mahollista palata kotiin, jos kaikki ei alakkaan menemään niinku itse tahtoo.
Tässä on tosiaan elämässä tapahtumassa muutamia sellaisia asioita, joista en oo yhtään varma. Annan elämän vaan mennä, ja toivon että kaikella on tarkoituksensa. Oon joittenki asioitten kans ihan hukassa, ja mietin vaan miten määä asioihin liityn. Pelottaa, mutta silti oon niin onnellinen. (huomatkaa, että oon vähän sekasi kaikessa, josta johtuu moinen tekstis sekavuus.)
Mut viimeviikolla tapahtun jotain sellasta, mitä en ois tahtonu ees kuulla. tossa toissaviikonloppuna, mun yks lapsuuden tuttu/nykypäivän tuttu katos, ja sit viimeviikon tiistai iltana, se oli löytyny kuolleena. Kuulin tästä sit keskiviikko aamuna, ja tirautin muutaman kyyneleen. Töihin ku pääsin, ja piti ääneen sanua se, niin sit purskahin vaan itkuun ja nolottaa niin paljo. en oo oikeestaan vielä saaanu yksin itkee rauhassa. Monena iltana on tehny mieli vaan itkee, mutta oon pidättäny ne kyyneleet. Monenki asian takia..
Ystäviä kuolee,
mutta he eivät ikinä katoa.
Heidän muistonsa laskee auringon mailleen,
herättää ruohon
ja maalaa taivaalle sateenkaaren.
Menneiden ystävien muistot
elävät aaltojen lyödessä rantaan
ja tähdenlennoissa.
Tuulen huminassa he kuiskaavat meille,
ettemme kaipaisi heitä niin paljon,
sillä heillä on nyt hyvä olla.
Iina Kangasharju- Lintu
Ilpo Kaikonen- Terveiset sinne taivaaseen
nyt on muutenkin paha olla. Tekis mieli vaan itkee. Ehkä mä tänä iltana itken itteni uneen..
En oikeen saanu järkevää tekstiä aikaan. Tää on sekavaa, ja tästä saa sellasen käsityksen niinku kaikki ois vitullaan, mutta mulla on oikeesti kaikki hyvin. Ja oon oikeesti onnellinen :) Tää on tätä elämää, ja oon valamiina ottaan kaiken uuen vastaan. Pienten vastoin käymisten kautta..
jospa mä ens kerralla saisin joitain kuviakin aikaseksi! :) ja vähän järkevämpää tekstiä.
~sini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti