voimiaan keräillä tahtoo,
mutta kun voimat ei riitä,
on satutettu,
hyljätty,
petetty.
Haluisi vain lentää,
ja olla vapaa.
Niinkuin joutsenet,
jotka palaavat takaisin maahan.
Kasvattaa siivet,
lentää.
Olla vapaa, vapaa kivuista. "
Jontte Valosaari -Lennän
Oon melko väsynyt. En tiiä miten oikeen jaksan, ja mitä jaksan. Viimeyönä tuli nukuttua huimat 2 tuntia, ja seki tuntu suurelta saavutukselta. En halunnu herättää ketään yöllä, enkä jaksanu ees facebookissa olemaan ja katsomaan olisko kukaan hereillä. Makasin vaan sängyllä ja mietin elämää, ja kaikkee. Totesin sitten viimeyönä, että en jaksa ressata enään elämästä. En tulevasta. En ihmisistä. Oon huomannu sen, että aikanaan jokainen ihminen satuttaa, jollakin tavalla. Jotku ihmiset satuttaa pelkällä olemassa ololla, kun taas toiset sanoilla. Onnesksi täällä vielä on niitäkin ihmisiä, jotka huomaa heti omat virheensä ja pyytää anteeksi, tai ei edes halua satuttaa. En tiiä mihin kastiin ite kuulun enään. Satutan ihmisiä ite koko ajan.
Cheek- Haurasta
Muut ihmiset on muokannu musta tällasen. Ja en voi sille enään mitään. Koulussakin on vaikee hymyillä, mutta se on ees se ainut paikka missä mä jaksan hymyillä. Tänään piti käyä verikokeissaki, ja hengissä onneksi selvisin.
Kotona oon vaan maannu sängyn pohjalla koko päivän ja kärsiny kivuista, jotka jaksaa koko ajan vaan olla jossakin. Mietin sinä makkoillessani, etten oikeesti taia ees muistaa miltä tuntuu ku joku koskee ja on vieressä, rakkaudesta. En muista sitä, miltä tuntuu olle jollekkin se yksi ja ainua ihminen maanpäällä, ja se kenestä ei haluis päästää irti kynsin ja hampain. Ja tiiän, etten osaa enää ees olla kellekkään sellanen, tai näyttää kellekkään ite tollasia asioita. Pelottavin asia tällä hetkellä maailmassa on rakkaus ja rakastuminen. Pelkään sitä, ja oon huomannu etten osaa ees kahtella ketään sillee. Vaikka kaikki aina sitä hehkuttaa kuinka sinkkuna pääsee menee ja rellestään ja paneskelee ketä tahtoo, mut mä en vaan osaa enään. Oon vissiin tässäkin asiassa ihan tylsä mut soori, en muuksi muutu (:
~mut on lyöty maahan,
revitty hiuksista ylös
ja lyöty uudestaan,
mua on satutettu tuhanteen kertaan,
mut toisinaan jopa nautin siitä.~
Sana- Sateen jälkeen kui monta kertaa pitää ottaa turpaan...?
Tommi Kalenius- Vieläkö rakkaus kantaa?
Nyt painus nukkuun, jos tässä enään uni ees tulee..
~Sini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti