Mulla oli ehkä maailman paskin hiihtoloma ikinä. En osannu juurikaan olla ilonen koko loman aikana. Niitä harvoja ihania päiviä oli vaan muutama, ja muutempa sitä meniki kyrpäotasa lähes koko ajan. Oon loman aikana ehtiny kierrellä siellä ja täällä, ja kyllästyä omaan huoneeseen, tuhlata rahaa vitusti liikaa ja kaikkee muuta hienoa kivaa.
Lääkärissäki oon ehtiny käyä, ja yhtenä yönä miettiny vakavissaan sen ambulanssin soittamista, mutta hengissä ollaan.
Yhden hyvän asian sain tehtyä tän loman aikana.
Ostin nimittäin itelle auton, ja nyt oon puunannu sitä. Meni siihenki rahaa, ja tulee menemään, koska koko ajan kahtelen vaan lisää ja lisää kaikkia kivaa mitä sinne vois laittaa ja ostella, jotta se ois oikiastikki se mun auto.
Mut siitäkään en jaksa iloita kauaa. Koko perkeleen loman mä ootin tätä päivää. Ootin tätä viimistä sunnuntaita et on enää yks yö ja pääsee takas kouluun. Mut musta tuntuu, että oon taas jälleen kerran saanu tuhottua yhen mun tärkeimmistä tukipilareista sielä koulussa, ja en tiiä. Ajatuskin sinne menosta ahistaa, mutta silti haluun sinne. Tuntuu et ihmisten mielipiteet muuttunu musta ihan vitusti, mut sama se. Ehkä mä en vaan jaksa enää välittää. Oon taas jälleen kerran hyvin välinpitämätön.
Ja joka päivä mua alkaa vaan ahistaa, ku päivät vähenee siihen että täytän sen 18 vuotta. Mua oikiasti pelottaa ja ahistaa se niin paljon, että sitä ei oikeen kukaan voi tajuta. Kaikki sanoo et oon ihan vitun tylsä ku oon sillee "joo ei mua kiinnosta se et täytän 18, se on lähes tulkoon sama ku täyttän vittu 13?" ainoo plussa siinä on se et saa sen ajokortin hankki, mut muuta hienoo mää en oikiastikkaan siittä löyä. Nii ja tietysti sen et saa ne vitutus tupakit käyä osteleen. Siinäpä se.
Ja huomenna taas jälleen kerran verikokeet kutsuu mua. Tää on oikeesti nii helvetin hienoa ku joutuu koko ajan juokseen kaiken maailman tutkimuksissa.
Ehkä nyt on vaan parempi että mä lyön tähän läjän kuvii hiihtolomasta ja oon sit hiljaa, ettei tuu enää angstattua,koska nyt vois tulla vaikka kuinka palio sellasta angstii tähän koska en jaksa.
 |
| Villepoika<3 |
 |
| Meillä ehdittiin juhlia... |
 |
| Kummipoika on ihana<3 |
 |
| Roopeki oli menossa mukana:) |
 |
| Sisko rakas ja tätin rakas tyttö<3 |
 |
tätinä voin olla näistä pojista ylypiä.
serkukset ku ilvekset<3 |
 |
| jotain niin rakasta<3 |
 |
| hymyileminenkin on vaikeaa. |
 |
| Juhlien jälkeen nää pojat jäi meille:) |
 |
| Käytiin ulkoileen:) Teemu<3 |
 |
| Otettiin kuvia... |
 |
| ...joista osa epäonnistui. |
 |
Pakko hymyillä
vaikka sisältä onkin tyhjää.
Surullinen, pettynyt.
Silti
ulkokuori ehjä. |
 |
| Roopenkin tassunjälkiä löytyi...<3 |
 |
| Pojat tappeli...:P |
 |
| Käytiin roopenkin kans joku päivä ulkoilemassa.. |
 |
| Ja sitten päästäänkin tämän ihanan ostoksen kimppuun<3 |
 |
| tästä en haluu luopuu koskaan<3 |
 |
| Roope tykkää annella pusuja mun kavereille..:) |
 |
| Ja ihan tuntella :3 |
 |
| joskus se ilme kyllä muuttuu vähän jännäksi..:) |
 |
| Mutta niin rakas<3 |
inhottaa, ärsyttää, vituttaa, ottaa päähän, oon sekai enkä oikeen tiiä mitä pitäs tehä kenenkin eteen.
Onko väärin tuntia jotakin ihmistä kohtaan, jotakin sellasta, mitä ei oikeesti sais tuntee? Ku tietää jo valmiiksi mitä tulee käymään.
~Sini
¨
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti