Pitäs irti päästää kun ne on mennyttä
Sä et tarvii mua enää mihinkään
Haluisit mua lyödä mutten tunne mitään
Oon ihan hirviä ihminen nykyään. Oon omalla tavalla ilonen, koska on joitakin asioita jotka saa mut iloseksi, mutta sitten oon ollu myös ihan hirviä paria ihmistä kohtaan. Oon huutanu, raivonnu, loukkaantunu ja kaikki lähes syyttä.
Tännääki aamulla ahisti mennä kouluun. Oli ihan vitusta ees koittaa raahautua sinne, mutta koska kaverit niin menin sit sinne. 5 tunnin yö unilla se on ihan kivaa oikeestaan.
Oon alkanu laittaa elämää pikkuhiljaa jonkinlaiseen järjestykseen edes. Tässä kovaa kyytiä katotaan autoo mulle, jotta sitten jos mulla joskus se autokortti on niin pääsis ajelemaan. Sit kahtellaan äitin kans täs kämpää, koska viimestään syksyllä mä lähen täältä läävästä poies, omille teille ja rakentaan sitä omaa elämää:) Mut ollaan kyllä puhuttu, että mitäs jos mä jo lähtisin tässä kevään aikana, ja se jovain mulle sopii.
Työhakemuksia kirjottelen jatkuvasti ja kaikkialle, koska pakko ees jostaki koittaa töitä saaha,ja toivon että sais sitten vielä koulun ohelle töitä.
Because of you
En jaksa murehtia tulevasta, elän vaan päivä kerrallaan, sekuntti kerrallaa, minutti kerrallaan.
Kirjottelen ehkä huomenna enempi, koska meen mun veljen kämpälle yksin asumaan joten siellä ei ole muuta ku aikaa. Tähän sit pieni kuvailuja kiitos ahnam hei.
Kiinni jäit
 |
| Vielä on päiviä jäljellä... |
 |
| tätä hetkee mä ootan, ootanniin innolla että!!! |
 |
| Mun melkeen 7 wee vanhus<3 ei oikeen taho enään jaksaa..:( |
 |
| oon alottanu kuntoilun jeejeejejee! |
 |
| Haluuksä olla hullu mun kaa Oon hullu ja haluun olla sun kaa Haluuksä olla hullu mun kaa |
 |
| Sini halus vähän muokkailla kuvvaaa... |
 |
| Ainut joka rakastaa mua oikeesti, eikä koskaan tuu jättää mua tahallisesti. Tää on se aito rakkaus. Roope<3 |
Ja jooo. Oon onnistunu nyt särkeen ainaki yhen ihmisen, jos en usiaampaaki, ja oon itte kans ihan rikki sisältä. Päälykuori on ehyt (toistaiseksi?), mutta sisältä oon ihan rikki.
En enään kauaa pärjää yksin,
ja tartten apua.
Mutta en vaan uskalla lähtee hakeen apua. Pelkään sitä, ja en halua myöntää kellekkään mun todelista oloa. Haluan vaan kaikkien näkevän musta sen ilosen puolen. Mutta pian kouluun tehty tekohymy pettää, eikä sitä enään saa pidettyä kasassa.
Ei, ei enään koskaan.
Tunnelin pääs valoo
mut ehkä mä vielä yritän jaksaa hymmyillä, ja yrittää! Sovittiinki yhen kaverin kans, että jos vielä tän viikon jälkeen on paska olo niin se vie mut vaikka väkisin johonki hoitoihin, ku ei kestä kahtua ennää sitä että tuska paistaa silimistä niin pahasti läpi että huhhuh.
Mutta kyllä tää tästä, koitan saaha kaikki asiat pikkuhiljaa järjestykseen ja se kyllä tulee onnistuun. Toivonmukaan!
~Sini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti