sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Hätähuuto

Pelastakaa mut jos mä vangiksi jään, 
jos sä kuulet mun huudon
melun alle jääneen. 
Se on viimeinen viesti, 
ja mitä jäljellä on 
katoaa mun hätähuutoo. 

Hätähuuto

Oon nyt kyllä niin ristiriitasissa tunteissa, niin sekasin, niin hukassa ja kadoksissa kaiken suhteen, että en osaa tällä hetkellä hymyillä, en itkeä. En tiiä oikeen miten olisi. Istun vaan tässä, ja tuijotan tätä näyttöä. Kuuntelen musiikkia. Kappaleet vaihtuvat, olo ei muutu. Katse edelleen kiinni näytössä. Vilkaisen kelloa, ja huomaan, että nukkumaanmeno aika meni jo. Kohta on jo herätys, eikä ole oikein enään mitään järkeä painaa päätä tyynyyn ja sulkea silmät.
I see Fire
Näin kävi myös usiasti viimeviikolla. Nukkuminen tuntuu joteni hankalalta. En vaan mitenkään jaksais painaa silmii kiinni, ku tiiän et ne joutuu aukaseen uudelleen. Katsomaan uudelleen uuden päivän. Päivän, joka ei eroa juuri ollenkaan edellisestä.
Omalla tavalla ahistaa olla kotona. Ahistaa nää seinät, tuntuu et ne kaatuu vaan päälle..
Mut sit ahistaa ajatus kouluun menosta. Ahistaa et huomena pakko mennä kouluun, ja sen jälkeen lähtee ajamaan autolla, koska ajotunti.
Epäonnistunut
Mut joo, perjantaina kävin koulussa kaks tuntia aamusta, tai oikeestaan kaks ja vähän päälle. Meiän luokanvalvoja eli enkunopettaja oli ostanu meille karkkia ja toi niitä syötäväksi. Mulla ei ollu mitään kirjoi mukana, joten autettiin siinä Oonan kans muutamaa suomentamaan kappale.. Ja sit lähinki jo linkkaan, ja linkalla ruukkiin kattoon Anitan wanhojentansseja. Olihan se makiaa kahteltavaaa  ja voi niitä ihania mekkoja! Niitten jälkeen tulinki kotia, ja soittelin Oonalle et mihin aikaan uskallan tulla.. Lähin sinnekkin sitten linkalla täältä, ja siellä sit vähän niinku juhulittiin ystävänpäivää, ja muutenki halusin nollata taas vaihteeksi! Oona halus meikata mut, ja ihan nättihän musta tuli, mutta en mä osais kuvitella itteeni meikkien kans mihkään kouluun tai näin :)

Sit lauantaina tulin kotia, ja täällä mä oon vaan lagannu, enkä oikeen jaksais tehä mitään. Oon vaan lagannu täällä vaik oli jotakin järkevääki tekemistä. Nukkununukkunukkunu.

mut joo, ei mulla oikiasti ollu mitään kivaa sanottavaa ees. on vaan paha olla, ja tahtosin vaan pois, jonnekki kauas ja unohtaa kaiken tän.

ruukin Wanhat. En vihtiny laittaa oikeen enempää näitä kuvia..
 sitten jotakin kuvia perjantai illalla..


Joskus sen hymyn saaminen kasvoille,
voi olla vaan niin vaikeeta,
ettei se tuu.
Vaikka ois kuinka kivaa. 


Sini ja Sinin selitykset..

tää kuva on jotenki nostalginen. En tiiä miks,
mut tää vaan on. 


Kävelin oonan vaatekaapille ja vetäsin sieltä pillifarkut ja jonku paijan päälle
jeejeeejee en oo tuntenu itteni niin naiselliseksi pitkään aikaan
enkä tuu kyllä tuntemaankaan :DD




mut eikai se auta ku koittaa ees nukkua. Huomista ootellessa, toivon et huominen ois parempi päivä ja oloki ois sen mukanen.


~Sini

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti