Jos joku edes yrittäisi ymmärtää?
Onks tähän olemassa ees apuu?
Vai tuunko kuoleen lopulta yksin, niinku synnyinki?
Because of you
Olo on ollu vähä vaihteleva viikon aikana. Viimeviikonloppuna olin kotona, ja mua inhotti olla täällä. Kuulin vähän surullisia juttuja, ja tajusin vaan, että se onnellisuus voi kadota myöhemmässäki vaiheessa, ku vain näin nuorena. Ihmiset ei oo ikuisesti onnellisia.
Elämä on yhtä ala ja ylämäkeä. Välillä mennään täyttäpäätä alamäkeen, mutta sitten jostakin kumman syystä kuitenkin löydetään se joku valo, joka vie meiät ylämäkeen ja jotku pääsee huipulle, ja joillakin se huippu on ikuinen. Jotku pääsee käymään huipulla, mutta joku käy potkasemassa vähän lujempaa, että tipahtaa alas. Jotku pääse puolen väliin ylöspäin, mut vastaan tulee kivivyöry joka pyörittää takas alas. Jotku tjää vaan sinne alas rypemään paskassa, ja tulevat luultavasti luovuttaman helpolla.
Minen tiiä oikeen mihin kastiin itteni luokittelisin, ja ei sillä ees oo oikeestaan väliä.
Viikkoon mahtuu vaikka mitä. Pientä yhteen ottoa ihmisten kanssa, ajotuntia joka meni lähes hyvin, teoriatunteja joilla meinaa nukahtaa... Murhaavia katseita sieltä täältä ja tuolta....Ikäviä tunteita, jotka haluais vaan jo unohtaa, ja olla tuntematta.
Sairastumista, ja tunneilta pois lintsailua, kun ei vaan kertakaikkiaan kiinnosta, tai ei jaksa, tai tekee mieli vaan juosta johonki vessaan seinien sisälle itkeen. Onneksi on olemassa myös sellasia ihmisiä, jotka ei halua päästää mua yksin mihinkään, koittavat piristää kun on paska olo. Välillä kun alkaa kunnolla vituttaan, on vaan turvallisempaa käskeä kaikkien olla hiljaa ja puhumatta mulle, tunkee kuulokkeet korviin nii syvälle ku mahollista, ja joku kunnon vitutus biisipäälle. Hetken aikaa siinä oltua, alkaa helpottaan ja voi palata takaisin normaaliin maailmaan.
Mua pelottaa et miten mun käy ton koulun kans. Valamistumiseen ei oo enään ku 11 kuukautta, ja mulla on vielä suurinosa opinnoista tekemättä. Mietin, et kävis kesällä töitten ohella myös koulua, vaikka vaikiaa se tullee olemaan, mutta siltiki. Opo tänään sano, et ei se haittaa vaikka mun valmistuminen venyis koska mulla on varaa siihen, mutta petyn ite jos en valmistu ajassa mihin on sovittu.
Tulis vaan yhe enemmän sitä epäonnistumisen tunnetta...
Maybe I love you
Nuoruus on ikuinen
Voitolla yöhön
Pummilla Tallinnaan
Huominen on Huomenna
Lähtövalmiina
Jos sitä koittas kirjotella taas vähä usiammin.
 |
| En ehkä oo se täydellisin, mutta silti koitan olla parhainta jollekulle. |
~Sini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti