sunnuntai 5. tammikuuta 2014

I have nothing to say.

Ei mulla oikeesti tällä kertaa oo mitään sanottavaa. mutta oli pakko silti vaan kirjottaa...

Mc mane- sydän itkee








tää on jotenkin niin surullinen..
Nana- Sydän itkee

Oon pitkästä aikaa yksin kotona. Onhan mulla tuo koira tossa, mutta en oikeesti ees muista millon olisin joutunu oleen yksin kotona.. Tää on omalla tavalla mukavaa, mutta silti mua ahistaa. Aattelin just, et kuinka siistii ois asuu omassa kämpässä, omassa rauhassa, mutta en mä nyt oikeesti tiiä haluunko mä omaarauhaa tai ainakaan asuun yksin. Haluun asuu jonku kans, en mä osaa asuu yksin. Tiiän, että kesällä mä jouvvun asuu vitusti liikaa yksin kotona, ku äiti aiko viettää koko kesän vapaata, ja ne on suunnitellu isäpuolen kans kauheena kaikee et kuinka ne lähtee mökkeileen, mut kaikista hauskinta tässä on se, että ne ei oo voinu kertaakaan kysyä, haluunko mä mukaan. Kai ne pitää jotenki itsestään selvyytenä et sii täyttää vihdoinkin sen 18 vuotta, ja sitä ei tartte enää kysellä mukaaa ja saahaan kahestaa tehä kaikkee siistii. Taas jälleen kerran yksi syy, miksi en sitä 18 vuotta halua täyttää. Muttakovaa kyytiäpä tuo silti kohti tulee, ja mua oikeesti pelottaa. Pelottaa niin saatanasti. 






Mun pitäs alkaa kääntään unirytmii ihan oikiasti. Koska ylihuomenna alkaa työt, ja pitäs sitten unirytmi olla kondiksessa. Mutta vitut sekään tunnu enää onnistuvan. Kusen taas kaiken. KAtoin viimeyönä viimisen kerran puol yhen aikaan kelloo, ja olis sillee et eivittu mun pitäs olla  jo nukkumassa, ja kappas, enhän mä toki nukkunu ku puoli yhteentoista asti. Vituttiko etes ku heräsin.. Huusin äitillekki, et miksei se oo voinu tulla herättää mua, vaikka eihän se nyt äitin vika oo. Katottaan vaan niin en onnistu kääntää ees unirytmii ja sit en jaksa kulkee töissä ees..
ps. on nyt tapahtunu jotakin kivaaki. Oon saaanu ton mun villapaijjan lähes valmiiksi! tarkotushan olis, että se olis jo huomenna käyttövalamis, mutta saa nyt nähän.. Lähtis taas jatkaan tuota, niin ehkä se joskus valamistus, ja lopettas tän angstaamisen..:) Mutta huomenna, oikesti koitan tehä siittä uv:sta postausta, ja siirtää ne kuvat koneelle, jotta jostakin tulis ees jotakin..

pps. On mulla hyväki olla välillä:) En voi kieltää sitä, joku ihminen vaan osaa saaha mut hymyileen ees hetkeksi.. Ehkä sä tiiät sen, jos satut lukee tän..<3

~Sini

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti