Mua ärsyttää yks asia ihmisissä. Miks ihmiset muuttuu? Muutamassa vuodessä joku ihminen, johon tykästyit/tutustuit onkin yhtäkkiä aivan erilainen, ja tuntuu ettet enään tunne kyseistä henkilöä. Mietit, mihin katosi se johon mä tutustuin, missä se on, ja miksi se katosi? Johtuuko tää kaikki siittä, että aikuistutaan, ja koitetaan muka olla nii aikuisia ja isoja? en ymmärrä niitä jotka peittää omaa itteensä jonku ihme kuoren alle.. koittaa olla samanlaisia ku muut! mä pidän ja arvostan sellasia ihmisiä jotka oikeesti uskaltaa olla ja näyttää millanne on eikä peitä sitä! Ja onneksi sellasia ihmisiä on olemassaki!
Menin tiistaina takasi töihin, ja mua jännitti ihan sikana mennä pitkästä aikaa sinne. Mietin, että osaanko mä enään mitään vai onko kaikki unohtunu? Piti kiertää työpaikka monta kertaa, ennenku alkoin hahmottaan ja muistaan kaiken. Vaikken kauaa pois ollutkaan, niin tuntu et mä olin vaan unohtanu kaiken. Tuntuu, et mä en nykyään muista mitään..
Sain sitten tiistaina opetella kassankäytön kunnolla, ja nykyään pystyn ihan hyvin hetken aikaa tuuraamaan siinä, ja hoitamaan kassaa. Paitsi tämän päivän jälkeen mietin, että uskallanko kohta enään koskea koko kassaan, kun menin nolaamaan itteni melko pahasti sen kans..
Näin tänään myös yhden vanhan pariskunnan, jotka käveli käsikädessä, ja mies vei vaimonsa/naisensa autoon, ja käveli sen jälkeen itse kuskinpaikalle. Mun mielestä on hirveen hellyyttävää, kuinka vanhatkin pariskunnat haluavat auttaa toisiaan, ja pitää niin hyvää huolta toisistaan. Luottamus, luottamus! Tätä kai mäki toivon, jos sinne asti elän..
Pikku G- Romeo ja Julia Do you remember that..?
 |
| onks väärin jos ei voi lopettaa välittämästä..? |
Kateltiin eilen äitin kans auotoja yhessä, et millanen mulle laitettas. Tajusin siinä, et on paljo asioita joita en autoista tiiä, ja mua ihan oikiasti pelottaa!
Aina ennen oon oottanu tätä vuotta, et kui siistii sit ku saa alkaa ajaa autokortin ja kuinka iso sitä sitten onkaan ja ku täyttää 18wee.. Mut vittu minä oonki nyt sitten varmaan jotenki outo, ku oon suurinpiirtein kuset housusa aina ku joku manittee autokoulun tai että "niin se siniki tänä vuonna täyttää sen 18 wee, eiks ookki kivaa? sitä sit ollaa täysikänen" voi jumavittu, haluan tänki ahistuksen/pelon pois, ja alakaa ellää sellasta "mukavaa" elämää perkele.
Pikku G - Jos vain voisin niin,jos vain voisin..
 |
| iha niiku minä aina aamulla.. |
Pmmp- päiväkoti
Harva tietää, mut oon oikeesti aika varovainen siinä kenet päästän itteni lähelle. Hyvin mä voin jutella jonku kans, mutta en mä osaa päästää ihmisii lähellä helpolla. Joittenkin ihmisten kohalla siihen saatetaan vaatia jopa vuosien tulosta, että mä osaan luottaa ja päästää lähelle. Jotku ne ei jaksa kovin kauaa ees yrittää, ja luovuttaa. Anteeksi kaikille siitä, että en osaa helpolla luottaa. Anteeksi siitä, että oon niin vaikee ihminen. Anteeksi että mä en osaa olla aina se parhain..Anteeksi, että mä aina, oikeesti aina, pienentelen asioita ja vähättelen omaa oloa. Mä oon oppinu nyt muutaman kuukauden aikana paljon, ja tiiän mitä asioita mun täytyy muuttaa, ja mikä olis kannattanu tajuta tehdä jo aikasemmin. Niihän se kyl on, et aina kaiken tajuu sit ku on tavallaa liia myöhästä. Jos vain sais viäl yhe mahollisuuen, niin olis helvetin hyvä, mut sit ku saa liian monta mahollisuutta, niin sit on enä turha yrittääkkää pyytää uutta mahollisuutta. Tää on taas jotaki sairasta tekstiä, mut sais antaa ideoita mistä kirjottaa ku pää tahtoo lyyä iha oikiasti tyhyjää vähä väliä.
Ja sitten jotaki randon biisejä joihin törmään youtubessa..
Mitra - äkkisyvää niin hyvä biisi! niin hyvä että..!<3
Can you see me? iskä tajuaksää..? Mulla on sua omalla tavalla ikävä, vaikka voiko sellasta ihmistä olla ikävä ketä ei oo koskaan ees nähny? oon samalla sulle ihan helvetin vihanen, ja vihanen myös itelleni. Miks just minä, ja miks just SINÄ? Toivon et nähtäs joskus, tai että ottasit muhun yhteyttä. Turhaa mun on tänne kyllä mitään kirjottaa, koska vitut sä nää tätä. Toivottavasti tiiät, että et oo kyllä yhtään ainakaan auttanu tätä mun elämää, vaan pikemminkin pahentanu. Oon oikeesti kaivannu sua vierelle pienest asti, ja ehkä nyt viäl enempi. Anteeksi vaan että oon sun tyttö.
Ranteet Auki maailman paras vitutus biisi,tai sellanen ku tuntuu ettei kiinnosta/jaksa mtn<3
Haluisin itkee, huutaa ja raivota.
En saa kyyneleitä valumaan. Kai mä oon jo itkeny tarpeeksi. Kerään ja kasaan tuskan ja ikävän ja surun sisälleni, ja jossain vaiheessa, romahdan täysin. Itken itseni lähes, joka ilta uneen. Lopulta kyyneleet vai loppuvat, ja itken sisäisesti. Joka ilta, itseni uneen. Yritän huutaa, mutta en sa huutoa suustani. En sää ääntä kuulumaan. Vain pieni pihahdus sisälläni, mutta ei sen kummempaa. Tämä kasaantuu sisälleni. Kun joku kunnolla minut suututtaa, huudan, huudan liikaa. Ja pian kadun hutamistani. Joskus jopa aihetta. Tahdon raivota, yritän, mutta jos ihminen ei ole koskaan raivonnut, sitä ei edelleenkään osaa. Pelkään, että pian joku päivä, raivo sisälläni kasvaa liian suureksi, ja räjähdän jollekkin tärkeälle ihmiselle. Pelkään, että satutan häntä henkisesti että fyysisesti. Enkä tahdo, en kumpaakaan. Silti pelkään. Olenko oikeasti niin paha ihminen, että voisin tehdä näin? En tiedä.
Mut joo jotaki ilosta nyt tähänki!
Jos kaikki vaan hyvin menee, sellasen vuojen päästä mulla alakas oleen merkonomin paperit kourassa, ja saan olla sillo itestäni ihan helvetin ylypiä!:)
Ja mitä nyt tähän vielä tulee, mulla on maailman ihanin perhe, sellasenaan ku se on. Vaikka nää mun perhesuhteet onki tällasia sekavia, niin siltiki mulla vaan on paras perhe mitä mä voisin koskaan saaha, ku en paremmastakaan tiiä!
Mulla on koira, joka jaksaa joka päivä tulla mua vastaan, ku tuun töistä/koulusta/kaverilta kotiin. SE juoksee häntäheiluen, ja sit sen kaa pitää aina leikkii. Aamullaki se aina herää ku mäki herään, ja sit käyää yhessä hakemasssa lehti ennen aamukahveja ja syyään aamupalaki yhessä.. on tuo vaan niin ihana nallekarhu, että parempaa saa hakia!
Mulle on kauan aikaa höpötetty sitä, kuinka mä oon oikiasti vahava, ja näi. Mut en mä oo uskonu sitä, ku oon aatellu et oon ihan paska, enkä mä jaksa. Mut kyl täs pikkuhiljaa alkaa miettiin, et taitaa sitä jonkinverran vahava olla, ku mitä kaikkee onkin jo takana, niin silti oon kaikesta selevinny, ja edellee täsä oon, niin miksen mä nyt seleviäis? Jos en hyvin, niin sitten jumalauta huonosti! seleviän kumminkin.
Se on lähinnä omasta ajattelutavasta kiinni, et jaksaako sitä vai ei!
Ja sit onhan mulla näitä "kavereita" joitten kans aina sillon tällön tulee jotakin juteltua, ja nähtyä. Ja sitten tietenkin tämä minun ainokainen, mutta ei sitikään vähäinen eli paras ystävä. Mulla on oikeestaan viimeksi ollu "parasystävä" nimikkeellä ehkä kutosell ihminen, jonka jälkeen tyypit vaan on ollu kavereita, ei ystäviä. Mutta tietenkin kun on parisuhteessa, niin se parisuhteen toinen osapuoli on samalla myäs paras ystävä, kun tietää että sille voi kertua kaiken, iliman että toinen on menosa siittä mihinkään. Mut jos parisuhe loppuu, voi se toinen siltikin jäähä omaksi parhaaksi ystäväksi, varsinkin pitemmissä suhteissa. Kun on jo pidemmän aikaa kertonu toiselle omia juttuja ja kaiken, niin on hyvä jos toinen pystyy pysymään viäressä. Anitalle hurjan iso kiitos siittä, että jaksaa olla miun vierellä, ja kuunnella mua, huonoina niku hyvinäki aikoina:) Kuha itte vaan muistan olla toiselle kans sellanen rehellinen ja mukava, niin kaikki menee hyvin! JA ainahan ystävä suhteissa on hyvä muistaa se, että kysyy myös toiselta, mitä kuuluu eikä vain höpötä omista asioista. Sini on ilmeisesti oppinu jotakin, ehkä? :)
Mua jopa tällä hetkellä hymyilyttää. Tätä postausta oon kirjottanu monta tuntia, ja kyllä aina huomaa kuinka mieliala välillä muuttuu.
 |
| tällasen kuvan oon ottanu viime kevänä mun siskon pojan kaa.. |
Nyt sini kiittää ja kuittaa tältä päivältä!
~Sini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti