Why everybody hurt me again and again..?

Jotkut meistä on luotu kärsimään. 
Luulemme, että meillä on jotakin, mutta yhtäkkiä se on pois. 
Mutta meidän täytyy jatkaa elämää. 
Meidän täytyy nähdä kuinka tarina päättyy.

Tämä pieni pätkä on lainattu leffasta nimeltä Toisenlainen tyttö. Tuli tuossa äsken katsottua, ja oli pakko kirjoittaa moinen teksti ylös, kun oli omasta mielestä hyvä. Toisenkin tekstin kirjoitin ylös, koska sekin oli hyvin osuva.

En voi tietää mitä hän on joutunut kokemaan. 
Mutta jos aioin olla hänen kanssaa, 
minun täytyy vain rakastaa ja kunnoittaa häntä. 
Ja katsoa miten tarina päättyy. 

En yhtään muista millon oon viimeksi kirjoittanu, mutta mitä väliä?
Taas tuntuu, että oon yks paska, jolla ei ole mitään merkitystä.

Olin oottanu koko viikon perjantaina. Ja sitä että pääsen töistä, ja kulta tulee meille. Noo lähin aikasemmin töistä, kun hommat loppu, Tulin kotia, niin sitten kulta laittaakin viestiä että lähtee leffaan. Noo ei se sillai haitannu, mutta vähän kumminki vitutti, mutta ymmärrän mää miksi se sinne lähti, ja en haluu olla kullalle vihanenmoisesta!:)
Oli mullaki kumminkin ihan mukava perjantai, vaikka tuli kyyneleitä vieritettyä taas illan aikana melko paljon. Menin mun siskon luo, ja siellä katottiin lefffa ja rillattiin!!Suurin osa niistä kyyneleistä johtu siittä, että vitutti kun kaveritkin päättää jättää yksin. Sillonku on vaikeeta, niin eikö niiden kavereiden pitäs olla kuuntelemassa, ja lohuttamassa? Eikä sanomassa pahasti.. Vituttaa, koska kerranki ku luulee, että on saanu sellasia kavereita jotka välittää ja joita kiinnostaa kuunnella, niin sitten yhtäkkiä ollaanki niin perseelle ammuttuja karhuja että. Minä en näille "kavereille" puhu, ennenku ne itte puhuu mulle ja pyytää anteeksi. Ihan ku ei olis saanu jo ihan tarpeeksi paskaa kokea..  Ehkä mun on vaan parempi pitää asiat sisällä, ja olla ihan hiljaa kaikesta. Lopulta oon niin yksin asioiden kanssa että kuolen. Tai jotain.

Perjantai iltana kulta tosiaan tuli, ja me valavottiin pitkästä aikaa yli kahteentosita yöllä YHESSÄ! En ees muista millon oltas valvottu niin pitkään, mutta oli jotakin muuta suunnitelamani perjantaille, mutta enköhän mää vielä ne joskus saa toteutettua.  Ehkä jo tänä perjantaina jos kulta tulis vähä aikasemmin meille..:)

Lauantaina nukuttiin pitkään ja käytiin kullan ja mamman kans raahessa ostaan mulle petari sänkyyn ja kukkia. Tuliki ukkonen, ja kun äiti on kauhia pelekään ukkosta, lähettiin meleko vauhilla raahesta kotia :D
Lauantaina ei oikeen tehty mitään järkevää. nukuttiin peräti 2 tunnin yö unet, ja se kostautu sitten yöllä, ainaki mulla.. Uni ei tahtonu tulla.
Sunnuntaina herättiin siihen ku Murun äiti tuli pihaan autolla :D Tuli pieni kiire, mutta nooo ei voi mitään!
Lähettiin paavolaan, ruokolahen lavalle sellaseen tapahtumaan, jossa spr:n tyypit oli päivystämässä, ja minäkin mukana, vaikken kovin paljo ensiavusta tiiäkkään, mutta haluaisin niin oppia kaiken!:)
Siellä oli ihan kivaa, mutta oli tympiä lähtiä kotia sieltä. Ei olis millään huvittanu lähtee mutta pakko se on välillä kotonaki olla ja näin.
Se tyttö  Kullalle..<3
kipua
Nyt pieni kuva röykkiö.

joo ja eka mun pärstää moi..

mua pelottaa, ja haluun parkuu oon elossa, mut haluun juosta karkuun mun sielua, vaik mä kunnioitan omaani.

Oikeestaan, omissa kasvoissa ainoa asia josta pidän on silmät.

Systerin koira. 

Kulta ja nanniina..<3

Nii ja ruokolahella oli tuo Simo taikuri.
olin sen fani pentuna :)

Tässä kaikki tällä kertaa. Palaan asiaan myöhemmin. 

~Sini