Miksi luvataan, ja sitten ei autetakkaan?

Miksi ihmisillä on taipumusta aina luvata ja luvata asioita, ja sitten rikkoa ne lupaukset?
Kyllä, voin myöntää, että olen itsekkin tehnyt saman virheen, mutta olen myös ottanut opiksi.
Aina, kun tutustutaan uuteen ihmiseen, ja saadaan tietää mitä toinen on kokenut, normaali vastaus on"mää en vois KOSKAAN tehdä sulle noin, taikka olla sulle tollanen. En voi ymmärtää miten sulle on voitu olla tuollainen" taikka sitten, vaikkei toiselle mitään pahaa olisi koskaan sattunutkaan, sanotaan " en voisi KOSKAAN satuttaa sua. "
Tai kun kerran anteeksi annetaan sanotaan " en tee KOSKAAN sulle enään näin".
Ja paskat.
Silti ihmiset usein tekee samat virheet yhdelle ihmiselle moneen otteeseen. Ei, en minäkään ole täydellinen ja kyllä, minäkin olet toistanut virheitäni.
Miksi tehdään niinkuin joku on joskus tehnyt?
Miksi sanotaan ettei voisi koskaan satuttaa, kun sitten kumminkin satuttaa?
Tai kun anteeksi saa, niin silti jatkaa?
Olen itse samanlainen. Tiedän sen.
Mutta aioin muuttua.
Oikeasti.
Jotkut ihmiset alkavat väsymään ainaiseen paskaan ja satuttamiseen. Minä lukeudun tällä hetkellä näihin ihmisiin. Nämä  ihmiset hiljenevät, ja alkavat pitämään pahan olonsa sisällään. Mutta minä koitan näyttää sen, jotta joku edes huomaisi hätähuutoni. Mutta tuntuu ettei ketään kiinnosta, kaverit on kaikonnut yhtäkkiä tuhkatuuleen. Minne katosi ne kaverit, jotka sain uuden koulun myötä?
Miksei kukaan enään ITSE voi aloittaa keskustelua ja kysyä mitä kuuluu? Taikka sanoa jotain muuta mukavaa. Miksi sen täytyy AINA olla minä..?
Mutta onneksi on myös niitä ihmisiä, jotka haluavat aina yrittää auttaa mua. Yrittää tukea mua, ja olla mulle hyviä. Ja mä toivon, että se riittää.
Ja niiin se riittää.

Anteeksi, että tähän alkuun tuli nyt tälläinen pieni avatuminen,  mutta ei mulla nyt nuin paska olo ole. Koska tälä hetkellä elämä näytätä ainakin suurimmaksi osaksi hymyilevän. Tietysti niitä pimeitä varjopuoliakin on, jotka jaksavat mieltä painaa, ja väsyttää mua, mutta ei niistä kannata välittää. Niiden kanssa on vain pakko elää. Pakko elää pieni ranne sydämen ympärillä, joka aina välillä muistuttaa olemassa oloaan kiristymällä.

Noo, onneksi kohta tulee PIENI maisemanvaihdos, ja pääsee pois täältä. Hetkeksi tuulettumaan paskan keskeltä pois. Niiden kanssa jotka oikeesti välittää, tai ainakin jotka välittää enempi ku muut..
Mutta silti on pieni pelko, että jos kaikki ei menekkään niinku pitäisi? Mutta turhaa sitä miettii, menee pian koko loma pilalle, jos moisia ajattelee!

En oikeen tiiä, ei mulla oo mitään kerrottavaa. Mutta halusin vaan kirjottaa johonki, edes HIEMAn mitä omassa päässä kiitää, sillä tuun muuten hulluksi.
Mutta yksi kysymys jaksaa päässä pyöriä..

Mitä tein väärin, kun mikään ei tunnu enään olevan niinkuin ennen..?

Joskus sitä huomaa yrittäneensä liian kauan...

Rakkaus auttaa aina..<3

Breathe Me  tää biisi on aina hyvä, sillonku on paha olla, ja sillonku ei keksi mitä sanoa.. JA aina tää saa itkeen..
~Sini