Someone still loves you..

Turkista hengissä selevitty, ja oli kyllä mukava viikko, ja olis voinu kyllä jäähä toiseksikki viikoksi. Porukka oli melkeempä parasta mitä voi olla. Ja toivottavasti sais vielä tuon samasen porukan kans, viettää aikaa enempikin..

nyt sitten oon tän viikon ollu vaan kotona. Maanantaina mun siskon pojat tuli, ja ne nyt viihtyy täälä huomiseen asti. En oikeen oo tehny mitään järkevää. Raahessa käyny muutaman kerran, ja uuden puhelimenkin tullu itelle hommattua. Mutta tekis mieli kyllä mennä takasi sinne liikkeeseen mistä mä tuon ostin koska tää on niin paska, ettei tää voi ollenkaan toimia, ja se edellinen toimi melkeempä paremmin ku tämä, mutta nooh, eiköhän tää tästä.
Huomenna EHKÄ saatan mennä Anitaa moikkailemaan, se nyt vähän riippuu ja lauantaina olis suunnitelmissa lähtö hailuotoon siskon mukaan,ettei sen tartte yksin mennä. Onhan siitä meleko monta vuotta ku siellä viimeksi oonkaan käyny.

Maanantaina olis lähtö mökille. Anita ja Lunakin lähtee mukaan, ja tietenki porukat. On ihan kivaa, koska en ookkaan käyny kahteen vuoteen siellä.. Koska se paikka tuo liikaa vanahoja muistoja mieleen, mutta onneksi nyt ei tartte mennä siihen samaan mökkiin,vaan saahaan ton yhen kans oma mökki, jossa en ookkaan viettäny aikaa.

Kesäloma onkin jo puolessä välissä, ja koulu häämöttää. Toisaalta ootan että koulu alkas, mutta toisaalta se vaan ahistaa. Ja mua pelottaa, että koulun alun myötä, mää alan taas putoamaan pohjale päin.
Niin ja pitäs sen opon kans käyä keskustelemassa siitä mun opiskelusta. En tiiä oonko mää täällä muistanu mainitakkaan, mutta mulla olis vähän tarkotusta muuttaa mun opiskelua, mutta en enempää kerrokkan ,ennenku syksyllä kun oon kuullu kaikesta kaiken.
Tuntuu vaan taas että kaikki kaatuu kerralla päälle. En tiiä.. Mutta välillä sitä vaan miettii että mitähän sitä oikeen tän elämän kanssa tekis..

Niin ja syksyllä olis tarkotus mennä ottaan mustetta ihoon. Äitiltäkin on jo lupa moiseen saatu, ja ideakin valmiina paperilla, niin enään olisi vaan sen tekemään meno ja se olis siinä! Tavallaan sillä suunnitelmassa, on aika paljon tarkotusta mun elämän kohalla, mutta jotku ei saata ymmärtää. Ehkä vaan ne , jotka tietää kaiken..

En tiedä. oon varmaan vaan väsyny taikka jotain.. Koska tuntuu vaan koko ajan, että tahtoisi painautua peiton alle itkemään. Joka kerta ku oon yksin. Nyt on ollu hyvä, kun on nämä siskon pojat ollu täällä, ja tässä suunnitelmissa olis että joka päivä on joku, ettei tartte yksin olla. Mutta entä sitten mökkireissun jälkeen? Kuinka paljon jouvvun sitten olemaan kenenkään muun "oman ikäisen" seuraa..

Mutta tää oli tällänen lyhyt ja ytimekäs selostus, lupaan tehdä turkin matkasta kunnon postauksen vielä tässä, kunhan oon vähän pirteemmällä päällä, ja kunhan on aikaa enempi :D Nytkin on vain lyhyt hetki krijoittaa tämä, enkä osaa oikeen pukea ajatuksia sanoiksi, joten tämä on helvetin sekava teksti.

Mitä ikinä tapahtuukaan, silti minä rakastan sinua.. 

~Sini