Lumeen peittyvään, onneen pimeään.

Siinähän tuo vappu meni, niinku periaattteessa "ihan normaali " päivä. Paitti etten ollu kotona. Enkä mä oo vieläkään. Mulla alakas työt puolentoista tunnin päästä, mutta mä oon vähän "kipee" niin en sitten mene töihin, ja majailen täälä kullan luona. Tarkotus oli että jään vaan nukkuun tänne, ja sit reippaana töihin, mutta en saanu enään unta, vaikak kuinka koitin. Lagasin vaan ja märisin. Oon henkisesti tällä hetkellä niin paskana, että ei mitään järkee. En jaksa vaan enään yhtään mitään. Muuten tää kaikki on menny ihan mukavasti, rakkaan kans ei oo koskaan ollu sellasta että on paha olla, mutta nyt sit eilen se taas tuli. Kukaan ei ees loukkaavaa sanaa mua kohtaan sanonu, ku tuntu että koko maailma romahtaa.

En oo ollenkaan sinut itteni kans. Monesti tulee ajateleeksi joisakin tilanteissa, että miten asiat ois ilman että mua olis.
Eilenki lähettiin käymään leffassa, en ees tienny mikä leffa, ja sillee mut lähimpähän kumminki, ku anitan veli tuli pyytään, ja anita näytti siltä et se halus lähtee, niin en itte vihtiny sit olla sillai "mää en taho", koska oon joskus ollu sillai, nii sit kaikki ei välttis oo menny aivan hyvin. Niinku oltiin menosa ouluun niin istuin ihan hiljaa, ja kyyläsin vaan ulos. Ja siinäkin tilanteessa mietin, että mitäpä jos mua ei olis, miten kaikki olis? Huomaisko kukaan jos yhtäkkiä vaan häviäisin. Sit meinas alkaa itkettään ja niih. Se leffa oli ihan ok, paitti ettäku en tykkää yhtään toimintaleffoista ymsyms.
Siin leffassa yks nainen hakattiin. Sitä potkittiin kylkiin ja lyötiin turpaan. Sisäisesti ite reagoin joka ikiseen iskuun minkä se nainen sai. Pystyin melekee tunteen en kaiken. Ja sit siinä tuli taas sellanen olo, että kuinka paska oon, miks mutki on joskus hakattu, ja mikei kerralla hakattu hengiltä?
Noo, sit tultiin tänne takas, ja ei olis jaksanu alkaa nukkuun, ja pyörin vaikka kuinka kauan sängyssä ja olis hereillä ennenku sain unta. Mutta sit vaan nukahin.

Tosiaan nyt oon aamun lagannu. Oon käyttäny kauhukaksikkoo vähän lenkillä, ja nyt mietin että pitäskö ite käyä kävelemässä, muttaku oon "kipee" niin ei voi. Miten ihminen voi olla näin väsyny elämään, kaikkeen? Ja miksei kukkaan voi ymmärtää?
Niin ku eihän musta huomaa että on paha olla.
En tiiä, tullu taas niin kauheena kaikkee vanhaa mieleen, ja tää 2.5 ei kyllä yhtään piristä! tai siis sillai piristää mut anyway!!!Ja nyt mulla on tällänen vihaan maailmaa fiilis, mutta minkä sille mahtaa. Väsyttäää muttaku ei saa unta. Jaku tietää että ens yon joutuu nukkuun yksin ja valvoon painajaisten kans, nii jes.

Mun on mentävä
Kaunis ihmine

mun vuodet vähenee
ne ilmaan ohenee
kuin savu taivaaseen
mun jälkeeni ei jää
kai mitään kestävää
pois kaikki häviää
mä hiekkalinnan teen
se vaipuu paikoilleen
ei kestä huomiseen
on turha rakentaa
polkua jatkuvaa
jos kaikki katoaa
Tähään toki on indican- ikuinen virta biisistä, mutta nuo sanat jotenki kolahtaa omalle kohalle aika hyvin. 

Ja taas skins iskee!

Pelottaa että kaikki loppuu.
Että menetän just sen,
jota eniten rakastan.
Mitä tehdä jos niin käy?
Ajatuskin tuntuu kauhelta.
Mutta todellisuudessa se on jotakin vielä pahempaa. 

Täytyy vaan elää päivä kerrallaan. Kyllä tää tästä. Pikkuhiljaa. Vaikka satttuu, niin sitten sattuu. Mun ongelmat on pieni muihin verrattuna, joten so what? Pitäsin vaan turpani kiinni niiin olis hyvä. 

Ei syki enää sydän lämpöinen
On poissa rakas, läheinen
Kuvasi kultaisen, painan kätköihin sydämen.

Muhun sattuu, sattuu niin helvetisti, eikä kukaan edes huomaa sitä. Pelottaa ajaa skootterilla. Mitä jos mulle käy huonosti? Tiiän ettei kaikki kestäis sitä jos mulle sattus jotaki, jos kuolisin, mutta mitä jos se oli mulle itelle parhainta..?

joo ehkä mä nyt hiljenen. 

~Sini