Kaikki vielä joskus loppuu.

Joo oon ollu jo henkisesti paskana vaikka kuinka kauan. Tuntuu vaan että oon turha, ja että joka asiassa joku menee mun edelle ja mä jään toiseksi, ellen kolmanneksikkin.
Nyt sit tänään tosiaan olin hyvillä mielin kylällä, ja sit vahingossa mun skootterin takarengas osu peruuttaessa yhteen autoon, ja sit onki jo soitettu kytät asiasta.
Ompas taas niin hyvä mieli itellä, ja tekis mieli vaan hakata päätä seinään, taikka tehä jotaki muuta paskaa, koska mua ei kiinnosta enään yhtään mikään. Aattelin että nyt on mun ajelut ajeltu enkä koska vähään aikaan mopoon. Paitti huomenna pitäs töihin ajaa, ja sitten rakkaan luokse. Ehkä mä sen välin uskallan ajaa, mutta siinä ne mun ajot varmaan on. Kerranki ku ite ajelee kyläl nii jtn paskaa sattuu.
Ja kohta koko kylä tietää, ja sit sini ei liikukkaan vähään aikaan  missään. Kuulostaa hyvältä.

Väsyttää ja vois nukkua ikuisuuden.. möh.

Mutta joo ihan sama, millään ei periaatteessa oo kohta ennään väliä, koska ossaan joka ikisen asian tyriä nykyään. Jee..

JA sori tällänen angsti juttu, muttaku pakko purkaa johonki tätä pahhaa oloo.


Kukaan ei huomaa. 
Se on hyvä. 
Kaikki luulevat jo minun parantuneen. 
Sisäisesti en ole. .
Henkisesti olen täysin paskana. 
Pirstaleina. 
Hajalla.
Kukaan ei sitä näe, 
mutta minä sen tunnen. 
Enkä koskaan itseä ehjäksi saa. 
Sillä aina joku jaksaa hajottaa
minut yhä uudelleen ja uudelleen. 

Mun elämä on hymyy ja pelleilyy.
Sillä saan peitettyy mun oikeen fiiliksen,
Sen masentuneen minän.

Löysin ihan vahingossa yhen biisin jonka eräs henkilö linkkasi loppuneen suhden päätteeksi mulle vajaa pari vuotta sitten. Sillon se sattu ja pahasti, ja tuntuu etten vieläkään pääse sen yli. 

Uniikki- En pysty 

Toivottavasti tää henkilö tajuaa, että vieläkin muistelen ja muistan kaikki biisit jotka se sillon mulle linkkas, mutta en muistele pahalla, vaan hyvällä!<3

~Sini