Elämää pienessä kuplassa.

Tuntuu niinku eläisin jossaki kuplassa. Josta kukaan ei kuule mun avunhuutoja, ja jos kuulee ne ei vaan halua kuulla.
Kuplassa, josta kukaan ei huomaa mua. Kukaan ei välitä mun tunteista, ja siitä miten mä reagoin asioihin. Mitä mä tunnen ja miten mä elän.

Mutta mitäpä väliä.
En tosiaan oo kirjotellu pitkään aikaan, johtuen siittä että oon ollu helvetin vähän kotona ja sitten en tiiä. Tuntuu vaan vähä hassulta tää elämä, mutta mitä väliä?
Ja sit ku tuntuu ettei tätä mun blogii ees lue kukaan, koska kommentteja näkyy erittäin hyvin vähän, niin mitä sitä turhaan kertomaan jokapäiväisistä kuulumista kun kukaan ei kumminkaan lue. Kertoo sitten pitemmältä ajalta jos jaksa..
No tässä ei oo tapahtunu suurempia. Pientä parisuhde muutosta on tapahtunut jos sen näin on yksinkertaisesti ilmaista, ja siitä en jaksa kerto yhtään enempää. painaa jo mieltä tarpeeksi :D

Töissä oon käyny ahkerana, ja vielä pitää vaan jaksaa.. Mutta onhan sielä ihan mukavaa, mutta eilisestä asti se työpaikka alko ahistaan mua. En pääse sieltä poies aina ku tahtosin, vaikka olis hätä tilanne. Mun on vaan pakko olla töissä siihen asti että työtloppuu..

 Ja mun yhel kaveril on masennus ja se sai siihen lääkkeitäki kaiken hyvän lisäksi. tuli vaan sellanen hassu juttu mieleen, että mää en oo koskaan saanu lääkkeitä, eikä mulle niitä koskaan oo tarjottu. Ainut mitä mulle on tarjottu on osasto, ja sanottu että jos en ala kohta rauhottuun niiin osasto kutsuu. että joo. Tuli vähän sellanen olo, että mää olin pohjemalla ku tää mun kaveri ja sille määrättiin lääkkeet. Olinko mä sit jo niin pohjalla ettei lääkkeekkään ehnään olis auttanu..?

Joo en tiiä. nyt on tällänen toisaalta hyvä fiils, mutta toisaalta meleko paska fiilis. Ahistaa olla kotona, mutta silti on mukava olla välillä kotona. kotona olemista arvostaa enempi ku on enempi poies.
Oon miettiny jo kotoa poies muuttoo, ja oon kahtonu kämppiä tästä läheltä. koska musta tuntuu että oon ihan valamis elämään jo omillani. Mutta ennemmin en muuta, enneku oon 18 ja mulla on auto. Sitten oon täysin valmis yksin elämiseen.
Mutta jooh. Laitan tähän taas kauheen vinon pinon kuvia, ja silleesti.

Niin muuten, ooon tosiaan alottanu laihuttamisen. Tai siis en oo milläkään hyi ruokaa laihiksella, vaan katon mitä syön, en laske kaloreita, mutta kotian syyä mahollisimman terveellistä ruokaa, ja sitten tasasin väliajoin. Ja oon alkanu kuntoileen. Kuinka hullulta se kuulostaaki, mutta oon alkanu käymään joka päivä nkoiran kanssa 2,3 km lenkillä, ja juoksen siittä sen 1,3km ja loput kävelen. SIt aattelin että kuhan tuo juokseminen tulee jokapäiväiseksi, mää alotan viel muutki kuntoilut jotta mää saisin puotettua sen 5 kiloa.

Ennekuin kaadutan

Maailman vahvin tyttö ei asu enää täällä
Jonain päivänä,
vahvinkin kaatuu.
Kun on ollut liian vahva liian kauan. 

Sä oot jotain jota en tahdo menettää..<3

En tahdo sua menettää,
en tado sua menettää,
ikinä..<3

Sinä olet minun siskoni,
en tahdo että erkanemme koskaan...<3

Ooot jotain niin kaunista..<3

mun PIKKUpojat..:')

tuiti aws :3 <3

Oot niinku pieni enkeli, siivet vaan puuttuu..<3

Mitähän mielenkiintosta siellä oikeen on? :DD

mun kummipoika on söpö..:)

I can always make you smile..<3

..<3

tässä ollaan melkeen kaikki! yks vaan uupuu, mutta eihän se enään oo tätin pikkuylpeys
ku täyttäny jo 18 :'DD

..anteeks? :D

Tässäpä oli nyt sitten läjä näitä kuvia, nyt en tiiä mitä tekis, mutta kohta täytyy alkaa nukkuun jotta jaksaa taas huomenna töihin.. HUOH sanon minä!! :(( 

Ja tää elämä on tosiaanki vähän tylsää ku joutuu yksin olemaan.. 

Mut kahtelis vaikka niittä asuntoja tässä tylsyydessä..:)

Maailman vahvin tyttö ei jaksanutkaan

~Sini