Nyt siis on yks viikko töissä takana, ja mulla on hyvä fiilis! EI ole yhtään sellanen Voi paska loppuspa tuo jo..
Työkaverit on aivan huippuja ja meininki kaupassa ja takahuoneessa on parasta :D Ei tarvii miettiä mitä sanoo, koska kaikki ottaa kaiken huumorilla..:)
Mun tosiaan olis pitäny joka päivä tehä 6,5h töitä, ja vappaapäiviä ei pahemmin pitäs pitää,mutta mää en nyt oo tehny paljo ollenkaan töitä, ja sitten oon pitäny yhen päivän vappaata..:)
Tää viikko on myös siinä mielessä ollu erilainen, että en oo kotona paljoa viihtyny, ja se on lisänny huomattavasti mun henkistä kuntoa.
EI oo tarvinu yksin masistella ja miettä että mitähän tekis ymsyms, ja että ei oo ketään kelle vois puhua kaikesta mitä vaan mieleen tulee.
Tiistaina tosiaan menin töitten jäläkeen Anitan tykö yöksi, käytiin meritassa syömässä ja silleesti ja oli oikiasti kivaa!:) Keskiviikona se sängystä ylös nouseminen aamulla oli tosi rankkaa ja tuntu etten jaksa, mutta sitten se oli vaan pakko nousta ja toinen jäi vielä kiltisti sinne nukkuun. REILUA.
Mutta kyllä Anitaki sieltä jossaki vaiheessa nousi mut siinä vaiheessa mää olin jo saanu puhettu ja meikattua..:)
Menin töitten jälkeen kotiin ja kävin pitämässä kerhon. Olin onnellinen ja nauroin niille pikkusille pennuille siellä :)
Torstaina mulla oliki vapaapäivä koska hammaslääkäri ja nyt nuo mun yläetuhammas muistuttaa lähinnä majavan hampaita, jotka on erimittaset. Kyllä toinen on pitempi ku toinen..
Kävin hakeen rakaan koulusta ja ohimennen moikkasin kaikkia tyyppejä jotka siinä nyt sitten sattu olemaan.
Annoin Anitan ajaa niille ja oli ihana ite vaan istua ja nukkua toisen kyyissä..:'D
Ja tänään kiltisti myöhästyin sitten töistä koska
a)mua väsytti ja nukuin puol tuntii liian pitkään.
b) mun kamppeet oi märät ja piti ettii kuivaa vaatettta
c) Oliver oli paska ja halus alkaa vittuileen eikä lähteny heti käyntiin..:)
d) Tuuli ihan vitusti :'D
ja nyt vaan lagaan kotona, mutta voin kerranki oikeesti sanua että mä oon onnellinen!
Ja nyt oon lukenu mun yhen kaverin blogia, ja mua tavallaan huolestuttaa se omalla tavallaan. Ku tajuan ite että oon joskus ollu samassa tilanteessa, ja kirjottanu yhtä sekavaa tekstiä ja ollu sekasin itteni kans..
Ja sit samalla tajusin tänään kuinka oon vissiin päässy jo pahimman yli masennuksen suhteen, koska mun on hyvä olla. On ollu jo aika kauan, mutta välilä tietenkin tulee alamäkee varsinki jos sattuu riiteleen jonku kans, mutta nyt menee hyvin ja toivottavasti tää fiilis pysyski jonku aikaa!
Mua ärsyttää ku mulla ei juurikaan oo kuvia ollenkaan, mutta voinhan mää tähän jotaki kiltisti laitta..:)
Mutta niin pakko vielä sanua, että mun koiruli oli vissiin tiistai iltana mun poissaollessa saanu sydänkohtauksen tai jonku. EI HÄTÄÄ. On Roope vielä ainakin hengissä, mutta se oli ollu ihan reppana. Sillä oli toinen etutassu jäykistyny ihan kunnolla jäykäksi, ja se oli alkanu itkeen ja uikuttaan ja siitä oli huomannu et siihen sattu ja se oli koittanu nousta, mutta se ei ollu päässy ylös ku se toinen jalka loli iha jäykkä. Sit seoli helpottanu ja roope oli ollu ihan tökkyrässä ja äippä oli hoitanu sitä ja roope kiittäny äitiä naaman puhistuksella. Mut olisin niin ite halunnu olla paikalla, mä olisin halunnu auttaa..
Mutta niih, nyt vaan pelottaa et mitä jos joku kerta ku en ookkaan kotona nii poopelle sattuu jotaki...?
Nyt niitä kuvia.. :)
nii ps. mulla olis puhelimessa kuvia, mutta se ei kiltisti toimi että joo terve. Eipä leitatakkaan sitten mitään kuvia. Tästä tuli tällänen tylsä postaus mutta anteeksi (:
~Sini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti