something random.

Tärisen.
Vapisen.
Pelkään.
Itken.
Huudan.
Mietin.
Nauran.
Hymyilen.
Tunnen oloni paskaksi. Taas on niin sellanen hsfphjsdfköhs  olo ja tuntuu ettei kukaan jaksa aatella musta positiivisesti, mutta anteeksi että kun olen tälläinen, olen vain minä

Aamulla oli niin vaivalloista nousta. Olisin halunnu vaan nukkua ja ääh, koska en ollut koko yönä saanut juurikaan nukuttua. Surkia. Sit vaan kiltisti nousin, ja äitillekki vaan tiuskin, ja juoksinki keittiöstä omaan huoneeseen itkeen hetkeksi, kunnes sit sain itteni oikeesti ylös.
Koko matkan töihin olin hiljaa, äiti koitti puhua mulle, mutta en uskaltanu aukasta suutani, koska tuntu että alan itkeen. Koko matkan pidätin itkua.
Asiakaspalvelun työssä on se huono puoli, että sun pitää jaksaa hymyillä asiakkaille, ja olla ilonen. Tervehtiä niitä, ja jäädä ehkä hetkeksi puhumaan mukavia.
Aamulla heti alotin hyllyttämisen ja sitten hyllyttämisen jälkeen iltapäivällä olikin hyllyjen nyppimistä. Ja joo tää ei varman kerro oikeen kellekkään mitään, mutta siis hyllyttäminen on kuormanpurkua hyylyihin, eli tavan laittoa hyllyihin. Ja sitten se nyppiminen on sitä että siirretään tuotteita hyllyillä niin että ne ovat siinä laijoilla ja asiakkaille helposti saatavilla.

Aamun piristys oli varmaan se ett heti kun kauppa aukes, niin sisään käveli mun ikioma rakas. Meinasin alkaa itkeen ku näin sen, koska tiesin että oon töissä ja en saa halia ja niih.
Puhuin sen kans hetken ja oli sillä sen pikkusisko mukana. Sitten ne lähtikin pois ja olin ihan surkusurku ja teki mieli juosta perrään.
Sitten sainki kesken työpäivän idean että helvetti minähän huomenna töitten jäläkeen en meekkään kotia vaan meen rakkaan luokse, ja nyt sitä sit huomena oon menossa sinne.

Työpäivä meni aika nopiaa, vaikka teinki töitä 7 ja puolituntia, mutta se meni oikeesti nopiaa.
Äiti soitti melekeen heti ku olin pääässy kotia, ja ihmetteli mikä mulla oli aamulla ollu. Sanoin vaan että jännitti, vaikka vitut mua oikiasti jännittäny, mut äitille se meni kiltisti läpi. Sitte se jotaki valitti ettäku en meinaa olla kotona ollenkaan, koska meen huomenna tosiaan kullan luo yöksi, ja sit torstainaki menen ja lauantaina vissiin kaheksi yöksi, niin tuli tokastua äitille että no eipä suakaan kyllä pahemmin oo kotona näkyny niin se vissiin suutahti. Mutta jos totta puhutaan, niin oon surimman osan elämästä eläny iliman äitiä. Se on aina ollu töissä, niin miksi mun pitäs vaan kotona homehtua, ku en tykkää olla täällä jos äippä ei oo kotona.

Ja nyt en tiä, väsyttää vaan vitusti, ja vois melkeen allkaa nukkuun, mutta taijanki päästä vasta kymmeneltä nukkuun ja ööääh.
ja nytki vaan märisen täällä, koska nih en tiiä.

Ehkä mun on tältä päivältä aika lopettaa kirjottaminen tähän.

Tuntuu niinkuin erkanisimme koko ajan toisistamme.
Menisimme koko ajan kauemmaksi toisistamme.
Ja pian huomaamme, olevamme yksin.
Ilman toisen kättä omassa.
Ei anneta näin tapahtua.
Sillä en sitä halua.
Ja luulen.
Ettet sinäkään. 

Ja oivoi, nyt tuli niin kauhia ikävä sitä muksu aikaa. Koska leijonakuningas :D pentuna mun lempparit oli Leijonakuningas ja Hopeanuoli, ja niin ne on kyllä edelleen. Tekis mieli kahtoo hopenuoletki pitkästä aikaa, muttaku oon niin mestari kahtoon niitä että aina lopussa viimestään itken, koska se on niin kauhiaa ku mun lemppari hahmo kuolee siin :( joo tää kuulostaa tosi lapselliselta mutta anyway!
ja kyllä, sitten kaikkien näitten perässä tulee Weed eli siis hopeanuolen poika, ja mää ostin kaikki ne jaksot ja eihän se boxi maksanukkaan ku yhen 50e mut on siit jo pari vuotta..:D

Riki oli mun lemppari hopeanuolesta!!

Mää niin tahtosin Akita Inu rotusen koiran itelle, mutta ne on helvetin kalliita, ja niitä on tosi vähän eikä niitä taho löytää.. Mutta viel joskus hankin Rikin näkösen koiran, se on saletti! jos en ihan rotukoiraa niin sitten seka!:)Se on mut pointti..:D

Mutta joon yt on hyvä fiilis ja vois alkaa kahtoon salkkarit ja niih sit joskis nukkuun jotta huomenna pääsee taas ahkeroimaan töihin..:) 

~Sini