mut joo en jaksa kirjottaa, eikä mulla oo mitää kuviakaan joten josa kerranki laittelisin vaan jotaki biisejä, mitä tullu kuunneltua tässä lähiaikoina enempi ku lakisallii ja sit niih.
ps. Karkasin eilen kotoa periaatteessa. Oon pahis kjehkjhe.
pps. Nyt sain jonku märinä itku potku raivari kohtauksen ku luin yhen blogin. oivoi, luulen tajuavani asiat, mutta sitten oonki ihan ulukona kaikesta, ja enhän mä voi tajuata asioita koska ne ei oo sattunu mulle..
Oon ollu tosiaan onnellinen nyt. Mutta oonko mä myös sisäisesti onnellinen, vai vaan ulkopuolelta..? Töissä ja muiden kans voin vaan hymyillä ja olla onnellinen, mutta mitä todellisuudessa mun sisällä tapahtuu.? who knows that.
Katoin äitin kans äsken yhtä ohjelmaa ja siinä oli aika osuva lause elämästä.
Tyhjästä tullaan ja tyhjään mennään.
Älä päästä irti
Prinsessoja ja astronautteja
Ehkä joku päivä,
mut tipautetaan takaisin maan pinnalle,
ja saadaan uskomaa,
ettei mikään ole ikuista.
Päästä mut pois
Maailma on renki
kyyneleet vaikka tää on sillai jo "vanha" biisi silti hyvä..<3
Rannaton
tässä myös joitaki runoja mitä löyty netistä ja on kivoa
Kuin tuuli, kuulen askelet.
Pienet, hiljaiset.
Ne sipsuttelee eteisessä,
pimeässä käytävässä.
Hiljaa makuuhuoneeseen suuntaa,
sängyn viereen kurvaa.
Istumaan käy varoen,
kevyesti henkäisten.
Ilmestyy silmiin kyynel,
istuu vieressä kerran viimeisen.
Näe toinen ei hahmoa,
tunne toinen ei kosketusta,
kuule toinen ei huutoa.
Silti hipaisu kevyt poskelle,
kuivaa kyyneleen.
Katoaa hiljaa tyhjyyteen
pääsee nukahtamaan tähän pimeyteen.
Ensimmäinen uudessa elämässä
Olit se ensimmäinen,
joka näki uuden alun muita ennen.
Ei ollut jälkeä entisestä,
oli uusi elämä edessä.
En tiedä mitä minusta silloin luulit,
kun muilta minusta ensimmäistä kertaa kuulit.
Tulinen ja pieni,
aggressiivinen kuin vihainen siili.
Punaiset hiukset hulmuten,
taisteli läpi esteiden.
Ehkä minusta kukkia ja perhosia ajattelit,
jos niin oli, varmaan syvästi petyit.
Jos osaisin sinulle sanoa,
miten paljon arvostan sinua,
tekisin sen heti nyt tässä,
sen enempää kärvistämässä.
Silti ansiostasi jaksoin edetä,
vaikka välillä sain yksin kiivetä.
Onhan meilläkin tappeluja monia,
mutta silti myös yhteisiä muistoja omia.
Haluan kiittää sinua kaikesta,
eniten yhteisistä muistoista.
Tiedän että taipaleemme ei välttämättä kauaa kestä,
mutta ei se silti minua toivomasta estä.
Haluaisin sinut pitää vierelläni ain,
vaikka tiedän, että se on pelkkä toive vain.
pidä kädestä kiinni
Kuunnellaan vaan taivasta
Näiden tähtien alla
Älä päästä irti
Ootan viikonloppua. Saa olla rakkaan kanssa, ihan kahdestaan ja kunnolla. Koska nyt en oo saanu koko viikkoon nukkun yhtään yötä kullan vieressä ja alkaa jo elämä vähän ahistaan, ne joka öiset painajaiset, joita tulee nähtyä yksin nukkuessa. Joka ikinen yö herään minuuttia vaile kolme, ja katon kelloo kello on 2.59 ja kummasti just vaihtuu 3.00, mikä se kellon aika oikein on?! sit valvon puol neljään ja sit simahan.. JA sit oon ihan väsyny aamullaku herään, mutta pakko pirtein mielin lähtee töihin. Mietin et huomenna vois jäähä vaan kotia, ei jaksais mennä töihin, ei kiinnosta koska torstai ja ei oo mitään tekemistä koska niih. Ja siellä ei oo paljo ketään töissä. Mua ei taas kiinnosta mikään, ja vois vaan itkee silmät päästä. Tahon nukkuun, nyt heti. Nukkua kunnolla, ilman painajaisia!Tahontahontahon! mutta eipä se onnistu iliman Anitaa. Kummaa hommaa tää välillä..
Okei ehkä suihku kutsuu mua ja sen jälkeen sänky kits mo.
~Sini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti