tus kulkenu eikä luistanu mihinkään suuntaan. Tai oikeastaan kai sitä on pitemmänkin aikaa ollut jossain ihme sumussa, mutta nyt viimepäivät ollaan menty niin, etten oikeastaan toissapäivästä muista mitään ja hyvä ku edes edellisestä.
Viimiseen 82tuntiin mahtuu paljon.
Sinä aikana oon nukkunu unta itteeni korkeintaan 8tuntia. Niihin tunteihin sisältyy myös paljon kyyneleitä ja mietteitä. Mietteitä elämästä ja kuolemasta, mutta sitten toisaalta en muista kyllä mitään. Kadotin ruokahalun, nyt se kyllä palaa jo takas. Näihin tunteihin myös sisältyy yli 200km melkein 250km autolla ajamista, saatanan paskalla kelillä, helvetin paskalla mielellä. Ja matkat taittu koiran kanssa.
Paikasta A paikkaan b, välillä mentiin myös ilman päämäärää. Lopulta päästiin päämäärään jossa vetäsin tekohymyn päälle ja näytin että kaikki on hyvin. Välillä oli pakko käydä haukkaamassa happea ja päästää muutamat kyyneleet, jotta jaksaa taas pitää tekohymyä päällä.
Ehkä tämä vielä tästä. Joku päivä alkaa helpottamaan. Ajatukset saatava kasaan. Saatava tietää, mitä sitä kukanenkin haluaa. Yritys hyvä korjata kaikki, mutta onko kaikki korjattavissa? Pystyykö aloittamaan joitain asioita puhtaalta pöydältä?
Nyt oon vaan niin väsyny, etten nytkäön muista mitä kirjottanu, ja mistä. Onko lauseet yhtään järkeviä vai poikkeaako ne ihan täysin asiasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti