Tänään alkoin miettiin, kuinka mä nyt voin kuitenkin paremmin ku esimerkiksi kuukausi sitten. Tai jos nyt ollaan tarkkoja, niin puolitoista kuukautta sitten.
Sillo elämänä oli yhtä ryyppäämistä, ja toivomista, että joku päivä sitä ei enää ees heräis. Kaikki rahat katos kummasti viinaan ja tupakkaan. Tuli juotua keskellä viikkoaki, eikä porukat onneksi huomannu mitään. Olin kauheen huonolla tuulella, en jaksanu hymyillä tai nauraa enään. homehuin vaan kotona, ja olin niin paskana, että sitä ku olis viel vähän aikaa jatkunu en varmaan olis täsä enää.
Tää oli sitä aikaa ku työharjottelu loppu, ja oli aika palata kouluun. Mua ahisti sillon ajatuskin koulusta, ja halusin vaan lopettaa sen. Mutta kappas, en mä sit lopettanu.
Täsä vaiheesa, tähän elämää yhtäkkiä hyppäski yks meiän luokkalainen, joka vaan tuli kysyyn jotaki lukujärjestyksestä ja kursseista. Siitä sit lähti keskustelu, ja pikkuhiliaa alettiinki puhuun ihan kaikesta! Sen seuraavan viikon muistan että ryyppäsin vaan. Koulusta en ekalta viikolta muista juuri mitään, koska ku koulusta kotiin pääsin korkkasin vaan uuestaan ja uuestaan. lopulta loppu rahat, ja oloki oli sen mukanen ettei jaksanu. Ja tää mun luokkakaveri, nykyinen ystävä(kiitos sulle<3) koitti takoo mun päähän ettei siinä oo mitään järkee ja et elämäsä on palio muutaki ku alkoholi!
Ja nyt oon vaan niin tajunnu, että on mahollista tehä jotain aivan muuta :) Tietysti on sitä alkoholia vähän niinku ikävä (kuulostaa siltä et oisin pahaki alkoholisti), mutta koitan parhaani mukaan välttää sitä. Välillä haluu vaan käyä bailabaila kavereitten kans, mut sillon se on sallittua, kuhan siittä juomisesta ei nyt vaan tuu mitenkään tapa :) Toivottavasti voin ajatella vielä kuukaudenki päästä näin!
Vaikka mullon vieläki paha olla, niin koitan vaan suunnata koko ajan ylöspäin tästä, koska siellä on ehkä vähän helpompaa. Ja ehkä se tulevaisuus tuo vielä jotain mulle tarkotettua mukanaan..?
Miten sitä oikeesti ees pärjäis iliman tollasia ihanisa ystäviä? <3 Tää oli teille muutamalle ihanalle, jotka jaksatta aina vaan tsempata mua, joka päivä! Ja haluatta että unohan sen kaiken paskan jota joutunu kokeen ja uskallan alkaa nauttiin vihdoin täsä elämästä!:) Toivottavasti jaksatta mua vielä kauemminkin! Ja tuutta oleen siinä mun apuna. Mä haluun yhtälailla auttaa teitä kaikkii<3 Kiitos nam!:*
Tässäpä nyt sit kuvii mitä satuin löytää koneen kätköistä :3
Toivottavasti kukaan ei tapa mua näitten takii, mut haluun vaan sanoo et ootta jokainen omalla tavalla tärkeitä<3
suurin osa puhelimella otettuja joten paska laatu..
 |
| Oltiin oonan kans spr:n hommiss..:3 |
 |
| Ajelua rakkaan "pikkuveljen" kanssa <3:* |
 |
| joku vanhakuva syksyltä, kiitos nam älkää kumpikaan tappako mua tän kuvan takia.<3 |
 |
| ennen työharjotteluu.. ilmeestäkin taitaa huomata et innossaa lähössä pois :D |
 |
| tän kuvan otosta ei oo mitään muistikuvia..o.o mut tuitui<3 |
 |
| ja sit oli se työharjotteluki.. |
 |
| paras ystävä forever<3 |
 |
| työharjottelu jatkuu... |
 |
| :DD sorieve<3 |
 |
| mun kullat<3 |
 |
| joskus täytyy ottaa ilo irti arjesta tärkeen kans<3 |
 |
| ja ohimennen siinä pelleilläkki..:D |
 |
| jooooooo... |
 |
| kauppiksessa taitaa olla vissiin ihan rentoi nää ruottintunnit..:D |
 |
| mun raksu<3 |
 |
| mun esikuva maailmalle.. Äiti oot ihana vaikka vähä tärähtän ja maailman tärkein!<3 |
 |
| Toiset "pikkuveljet" :3<3 |
 |
| <3! |
 |
| Jennimuru<3 :3 sori tästäki.. |
tää nyt oli tällanen. Elämä ainaki hetkellisesti hymyilee, kohta se kuitenki ottaa vitunmoisen alaspäinmenon..
ja tähän loppuun tällainen video joka kannattaa itsekukaisenkin katsoa, koska ainakin minä saaan päivän naurut aina uudelleen ja uudelleen..
juu pitäkää hauskaa ja silleen<3 tiiän et jotku tappaa mut mutta mitä väliä? :DDD
~Sini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti