Oon taas vaan niin vitun väsyny. En muista millon olisin nukkunu kokonaisen yön. Joka yö herään jossakin vaiheessa siihen kun sattuu. Sattuu niin helvetisti tää elämä, ja ei voi muutakuin itkeä.
Koko vitun elämä ressaa,enkä oikeesti tiiä mitä tekisin, ja mikä olis hyväksi ja mikä ei ja oon ihan sekasi kaikessa, ja tekis mieli vaan märistä silimät päästä, mutta ei se ennää onnistu, ku ei tuu kyyneleitä ku märissy jo tarpeeksi:D:D: joo koitin olla hauska..
Kysymyksiä
Mitä ihmisen pitää tehdä,
kun hän ei voi enää
elää itsensä kanssa?
Kun hän ei enää tunne
iloa eikä onnea?
Kun hänen päässään pyörivät
enää kateus ja suru?
netistä löytää kivoja runoja..
Olin nyt viikonlopun Anitalla.. Menin perjantaina niille meleko myöhään tavallaan, ja vituttaa koska yks saatanan paska asuntoauto kuski ajo PIKKASEN liian läheltä mua, ja mun käsi osu siihen autoon. Sattu ihan kiitettävästi mutta noo, pysähyin hetkeksi ja jatkoin matkaa.. Loppu matkan pelekäsinki sitten joka helevetin autoo jokalähti ohittaan mua. onneksi suurinosa on fiksuja tuolla liikenteessä..Jotka ottaa huomioon mopoilijatki.
Noon viikonloppu meni ja nyt taas tää vittumainen sunnuntai.. Kotin ku lähin, niin heti, oikeesti heti alko kyyneleet van vieriin poskia pitkin. En ees tiiä miksi, mutta ne vaan tuli. Sitten tuli mietittyä matkalla taas kaikkee ja välillä vaan vittu nauroin ku joku sairas ihminen, mutta sitten taas itkin niin että en henkeekään meinannu saaha.. ( joo kuulostaa tosi terveeltä, mutta it's just me..)
Ehkä hän opetti sinua rakastamaan,
antamaan ja välittämään.
Se oli hänen lahjansa sinulle.
Hän opetti sinulle paljon,
ja sitten hän lähti.
mut mulla on ihana sisko. Kerroin sille, että kirjotan blogia, niin se halus osotteen, jotta pääsee lukemaan tätä.. haluaa kuulemman auttaa mua parhaansa mukaan.. Kiitos siitä<3
Sitten onhan mulla äitiki, ja oon tässä miettiny, että pitäskö mun antaa äitille tää blogiosote, jotta seki pääsis lukeen.. Koska nii en tiiä..
Ja sit on vielä Anita, joka ainaki haluaa olla rinnalla, ja yrittää auttaa..
Tällä hetkellä on kaks pahaa asiaa.
Pitäs ottaa se ensimmäinen askel yksinään eteenpäin, muttaku ei ossaa.
Ja sitten se toinen on tuo koulu, johon en niin mielellään persettäni veis.
Viimevuosikaan ei ollu mitenkään mukava jos tarkkoja ollaan, mutta parempi vaan pitää kaikki oman pään sisäisenä, ja hymyillä muille.
Tiiän että huomenna kuulen kahta kysymystä niin helvetin paljon, että ei mitään järkeä.
"mitä kuuluu?"
"miten sulla ja Anitalla?"
Ekaan en tiedä vastausta, ja toisen vastausta en haluisi sanoa ääneen, koska sen sanominen sattuu, ja tuntuu pahalta..Vieläkin.Enkä vaan voi sille mitään..
Mutta toivottavasti kaikki menis hyvin. Koitan mennä itsevarmana, ja yritän olla välittämättä muista.. huoh, ei onnistu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti