Onko enään mitään tehtävissä, kun kaikki on jo mennyt.?

Tuntuu pahalta. On paha olla, tuntuu että tein väärin, mutta silti oikein. Mutta enemmän että tein väärin.

Tein väärin kun lähdin kävelemään. Jätin tavarat luoksesi. Ajattelin, että pyydät minut vielä takaisin. Mutta toisin kävi. Käskit hakea tavarat ja soittaa äiti hakemaan. Soitin äitille, itkien. Olin itkenyt koko matkan. Uimarannalla istuessni kierin hiekassa, ja toivoin, että kohta plumpahtaisin jokeen. Mutta niin ei käynyt. Kävellessäni takaisin teille, toivon koko ajan, että voi kumpa saisin edes halin kun astun huoneeseen. Teille tullessa, tuntui että itken koko ajan. Kävelin kohti oveasi. Koputin ja tulit avaamaan, kun tulin ovesta sisään näin vaan selkäsi. Teki mieli juosta ja halata lujaa, niin lujaa, etten ole koskaan halannut sinua niin lujasti. Mutta en voinut. Tuntui pahalta katsoa loittonevaa selkääsi. Otin laukkuni, ja vilkaisin sinua, mutta en saanut katsetta takaisin. Käänsin pääni, koska kyyneleet alkoivat vieriä silmistäni. Yritin sanoa " moikka, ja anteeksi" mutta en saanut ääntä suustani. Oven kiinni laittaessani, tuntui pahalta. Sydäntä riipaisi. En voinut äitillesikään edes puhua, tuntui pahalta. En saanut sanaa suusta, isäpuolesi tullessa sisään luikahdin välistä ulos, ja kun kuulin oven menevän kiinni, itkin. Itkin ääneen. Toivoin salaa, että huutaisit perääni ikkunasta, mutta ääntä ei kuulunut. 

Kävelin, kävelin ja kävelin. Katsoin puhelinta, ja toivon että kohta tulisi viesti, joka pyytäisi palaamaan. Olisin juossut heti häntäkoipien välissä takaisin. 

Mutta niin ei käynyt. 

Ei käynyt niinkuin ennen. 

Tahtoisin nähdä sinut. Puhua asioista kasvotusten. Tahtoisin palata edes siihen, mitä olimme vielä päivä pari sitten. mielellään toki palaisin ajassa myöhemmälle.

Toivoisin että tulisit luokseni. Tulisit tänne, mutta tiedän ettei niin käy. Toivon että voisimme olla edes kavereita ja sanoa jälleen toisillemme "ikuisesti me kaksi..!"

Koko matkan kotiin itkin, itkin ja itkin. Kysyin äidiltä monta kertaa että olenko paska,olenko paha? mutta äidin vastaukset oli jotain muuta, mitä olin olettanut. On paha olla ja oon väsyny.. 

Hyvää nimipäivää jaakko!<3 Kävimme viemässä haudallesi kynttilän. Toivottavasti odotat mua siellä jossakin..<3

Sain sormeen palovamman, ja oon ihan hukassa mitä voisin tehdä tuolle. Ainut asia mitä tajusin tehdä on pitää kylmää. "olisitpa täällä tietäsit mitä pitäs tehä.." Toisaalta nautin tästä kivusta, mutta toisaalta en. 

oon pahoillani kaikesta, ja haluaisin mennä ajassa takas. Kaipaan sua..

Jälki

~Sini