Ja miten täydellisesti se mulla taas alkokaan.
Perjantaina aamulla nukuin pommiin. Heräsin 6.50 ja bussi olis lähteny vajaan kilsan päästä 7.10. Koira tuli herättään ulos, käytin sen ulkona, löin oven kiinni ja kliks, se meni lukkoon. Hyvä minää!! Koputtelin sitten oven takana aikani, kunnes äiti oli heränny ja tuli aukaseen oven kysyen "mitä helvettiä sini?"
Myöhästyin siis bussista, koska hiukset oli fiiuum ja naama norsun vitulla.
Menin siis tuntia myöhemmoin kouluun.
Koulusta kotiin, kotua bussilla kullan luokse.
Siellä viikonloppu meni ihanasti. Välillä riitaa, mutta niinhän se on, ettei ilman riitoja parisuhde ole suhde.
Harmitti vaan kun kulta sairastu sitten sunnuntai-maanantai välisenä yönä. Murun äiti kyllä kysy multa että haluanko mää valvoo, ja vastasin että tottakai. Olisin voinu hyvin mennä Anitan pikkusiskon Jonnan huoneeseen nukkuun, mutta minähän en Anitaa jätä yksin, edes silloin ku se sairastaa. Olin siinä sen seurana äitinsä kanssa. Puhuttiin rakkaan äitin kans kaikkee, ja välillä koitettiin nukkuakki. Pidin huolen kullasta. Lämmitin sitä, silittelin, vaikka tiesin että siihen sattu. Pidin kädestä. (tautina oli siis oksennustauti)..Koska rakastan Anitaa niin paljon, etten voi tollasessa tilanteessa jättää sitä yksin.
Sitte aamulla äiti tuli hakeen mut melko aikaseen kotia ja tuntu että mä itekki sairastun, mutta se menikin ohitte kun nukuin 3 tuntia kestävät päiväunet.
Tuntu pahalta lähtee kullan luota poies. Antaa hyvin pieni hento suukko ja sanoo vaan moikka, ja kattoo kuinka toinen jää sänkyyn makaamaan.. Meinas itku päästä siinä vaiheessa.. :(
Sunnuntai iltana puhuttiin rakkaan äipän kans kaikesta. Mun koulukiusaamisesta. Oli siinä itkusa pidättämistä, ja sillo tosiaan tajusin kunnolla kuinka paljon se kiusaaminen on satuttanu mua, ja kuinka paha mun on olla, _vieläkin_ sen asian takia..
Ei sitä voi vaan tuosta nuin vaan unohtaa mitä kaikkee sitä on joutunu kestään.
Kysymys kuulu, miten oon selvinny siittä.
En oikeen tiiä vastausta asiaan, koska oonko mää oikeesti selvinny siittä?
Käynhän mä ammattiauttajan luona, mutta onko siitä hyötyä?
Sain Anitan äitiltä hyviä neuvvoja miten päästä yli niistä, ja ajattelin kokeilla sitä. Koska haluan helpotusta tähän elämään.
Tänään oon ahkerana heränny uuteen aamuun.
Tehny kaikennäköstö.
Suuttunu koiralle ku se karkas.
Ja pelänny kuollakseen.
Ihmettelin hetken että miksei Aaroa näy kotiin, kun oli kulunut lähes 2 tuntia siitä kun se oli lähteny käymään ruukissa..
Äiti soittaa
"Joo aarolla voi kestää vielä jonku aikaa, se tulee kotiin, mutta ojan kautta."
Eka kysymys oli et eihän aarolle oo käyny mitenkään ja onneksi ei ollu.
Ja autoki oli suhtkoht kunnossa. :) Mitä nyt rekkari oli irronnu ja sitten puskuri vähän irti mutta ei pahempaa..:)
Nyt vaan lagaan ja mietin että miten tänki päivän sais meneen äkkkiä..
Kulta tulee ehkä huomenna meille, ja loppu loma olis tarkotus sitten viettää sen kans. jospa se nyt vaan pääsis meille ja silleesti..
Mutta eipä tässä, laittelis jotaki kuvia tähän ja silleesti..:)
ok kuva taitaa jäähä yhteen omaan ottamaan kuvaan..
Nyt vois vaikka alkaa katton leffaaa, ja miettiä että mitä tekis sitten.. sais ajan äkkiä kulumaan!
~Sini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti