Ei mulla oikeestaan oo ees huono olo, tai sairas olo.. Olisin ihan hyvin voinu mennä kouluun.
Muttaku en vaan halunnu.
En halunnu nähä ketään ihmistä. Halusin olla yksin.
Jopa oman äitin näkeminen aamulla tuntu pahalta.
Koko yö tuli valvottua..
Nukahin aamulla vasta kuudelta ku ilmotin äitille jääväni kotia.
Ja heräsin kaheksalta ku joku soitti enkä ees jaksanu vastata.
En oo puhe päällä ollenkaan.
Koko yö meni miettiessä monenlaista asiaa.
Olin taas eilen illalla vähän inhottava, mutta se johtuu siitä että oon kiintyny vaan yhteen ihmiseen niin paljon.
Mä tiiän etten oo sille mitenkään maailman paras, mikä voisin ihan oikeesti olla ja haluaisin olla.
Eniten mua sattu se, että olin tehny sille TAAS tän.
Ja sitten satutti muutama sen viesteistä mua oikein kunnolla, enkä osannu reagoija niihin mitenkään järkevästi.
Ainut tunne mikä sillon sattu olemaan, oli itkeminen.
Hoin vaan koko ajan päässä
" vitun paska vtun paska"
puhelinki illan aikana lens muutaman kerran seinään.
Tuntu vaan että vajoan sinne pohjalle, syvemmälle ku koskaan aikasemmin.
Yöllä miettiessäni tajusin niin monia asioita joita mun täytyy tehdä.
Täytyy puhua asioista, kasvotusten jos joku haitta. Aina on parempi kertoa asia kasvotusten eikä jonku fb:n tai tekstarin muodossa. (jeee hyvä oivallus sini)
Ja että ei saa olla toiselle pienistä asioista vittumainen. Sillä sitä ainaki menettää toisen jos ei muuten..
| Mä tiiän että sä luet tätä. Sinä jonka vuokse tekisin minkä vaan. Haluan huutaa koko maailmalle meistä. Kertoa että olet aina mun. Teen mitä vaan, jotta sun on hyvä olla. Kunhan saan vaan olla sun rinnalla.. Don't never ever leave me.. EVER! |
Sain illala jonku sortin allergiakohtauksen enkä tiiä yhtään mistä.
Naamaan tuli punasii länttejä ja kaula turpos.
En meinannu saaha henkee.
Sit vejin pari allergialääkettä ja kyllä helepotti.
Aamulla vaan huomasin et mulla on punasii länttei muuallaki ku vaan naamas.
Onneks ne on pikkuhiljaa katoamassa johonki.
En siis tänäänkään menny peneen koska en menny kouluunkaan.
En saanu uutta aikaakaan sinne.
Kaippa mä oon kunnossa enkä mä tarvi mitään ammattiauttajaa. Tarviin varmaan vaan lepoa, ja rakkautta ympärille nin kaikki olis hyvin..
Menispä tässä muutama päivä eteenpäin niin olis jo perjantai ja pääsis oman kullan kainaloon. Siellä on aina niin hyvä olla, eikä tartte pelätä mitään. Oonhan mä siinä jo sen 11 kuukautta viihtyny, ja toivottavasti se nyt haluaa että oon siinä tulevaisuudessakin.
Kuka tietää.
Mut joo kehittelis jotaki järkevää tekemistä, ja saatan kirjotella vielä illalla jos sattuu olemaan jutun juurta. Läksyjä pitäs tehä, mutta hyväkait niitä on tehä ku ei ees tiiä mitä toiset on tänään tehny.. ?
Nojoo..
~Sini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti