sen muurin jonka
yli olisi päästävä
portin jonka lukko
avattava
oveen koputettava
kun ei ole avainta
en kuitenkaan
jaksa luottaa siihen
että minulla olisi..
tarpeeksi
voimia...
edes yritykseen
En vaan jaksais ennän.
Alakaa taas voimat vaan hiipuu..
Joo tiiän et teitä lukijoita kiinnostaa nää mun valitus angsti postaukset, mut mitä mä voin sille?
Tein tän blogin sitä varten et saisin tänne kirjottaa mitä mun päässä liikkuu, saisin purkaa kaiken tänne jos on paha olla.
Koska mua pelottaa et jos en saa purettuu asioita, mä tapan itteni.
Olipa raakasti sanottu, mut se on tosi asia.
http://www.youtube.com/watch?v=pzTlJOMjl3w
Kaikkee ei saa korjatuksi,
kaiken voi antaa anteeksi,
mutta ei unohtaa...
http://www.youtube.com/watch?v=2VlZhiQwbAU Joskus viimevuosi.. It's hurt the most...
Onhan mullaki ikävä.
Kovaki ikävä,
sellasia ihmisiä jotka on jo poistunu mun luota.
ja joita en koskaan saa takaisin.
Jaakko ja Kirsi..
Mutta eihän kukaan jaksa muistaa et sinilläki voi olla paha olla,
sinilläki saa olla pahoja päiviä.
EI sini voi olla aina iloinen..
Mut eihän mul oo tunteit.
Mähän oon tunteeton paska,
jolle voi käyttäytyä miten lystää.
| Voispa teijjät vaan tuua takas.. Jakko ja Kirsi.. Ikävä! |
Mun pitäs varmaan oppia suuttumaan ihmisille.
Mä en oo koskaan ikinä suuttunu kellekkään.
En eees sillon pentuna.
Oon pikkutytöstä asti ollu kaikkien kaveri,
ja aina se olin minä joka jäi ulkopuolelle mut mä hyväksyin sen.
Mä oon aina hyväksyny kaiken paskan.
Aina.
Millanen mä oon ku suutun?
Osaanko mä oikeesti suuttua..?
Mä en välttämättä tahtos ite koskaan nähä millanen mä oon ku suutun.
En todellakaan tahtos.
En haluu et elämä on enään tällästä.
~Sini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti