Sit ku siittä alkaa juoru liikkuun, kaikki pitää mielen vikasena.
Kohta se ihminen joka on tehny pahaa on yksin,
koska kukaan, KUKAAN ei taho olla sen ihmisen kanssa.
Kaikki pelkää sitä.
Kaikkia ahistaa olla sen seurassa.
Tää ihminen, tyttö, on pian yksin.
Näkee kaikkialla vaan punasta.
Koittaa elää vaikkei kukaan oikeesti enään välitä.
Kaikki vaan vihaaa.
Kaikki puhuu tytön teoista.
Tyttö tahtos vaan muuttaa asiat.
Tahtos mennä ajassa taaksepäin,
muttaa yhden pienen asian, jonka takia tyttö yksin on.
Muttakun ei vaan voi.
Pakko jaksaa.
Pian tytön voimat kumminkin hiipuvat.
Päiväpäivältä herääminen käy yhä raskaammaksi ja raskaammaksi..
Sitten kun kaikki on käyny niin raskaaksi ettei enään vain jaksa,
on helpompo vaan luovuttaa.
Antaa elämän valua sormien välistä.
Luovuttaa.
Pääsee parempaan paikkaan.
EI tarvi enää kärsiä.."
Viikonloppu oli tosiaan ihan jees, koska kulta oli meillä.
Perantaina koulussa olin sillee "jes kulta tulee jesjesjes koko viikonlopuksi!"
Mut sit ku se tuli meille, niin ok kaikki meni aluksi hyvin, mut sit illemmalla kaikki meniki loppuissaan päin vittuu.
Koska minä oon helevetin tyhymä.
Ja teen kaikkee mitä ei sais tehä.
Ja nyt mua ahistaa se asia koko ajan :(
Ja rakas oli jo sillon valamiina lähteen meiltä poies.
Ja niih,,;/
Mut sit kumminki se jäi yöksi ONNEKSI ja oli kyllä vähän outo olla koko ajan ja sillai..
Sit kumminki aamulla sitä ahisti olla täällä..
Kiitos mun!
Ja ahisti muaki, koska tunnen itteni ihan paskaksi ihmiseksi taas!
Mihin katoskaan se mun hyvä itsetuntoni..?
mut kumminki kohta se rakkaan ahistus meni sillai poies, tai ainakaan se ei enään mulle myöntäny et sitä ahisti
ja sovittiin et unohetaan se koko juttu.
mut sit ku kuulin et siittä tietää pari ihmistä.
Okok, siihen toiseen luotan et se ei sitä koskaan kertos kellekkään, mut se toinen on vaakalaudalla et luotanko vai en.
Koska musta tuntuu et se kumminki kertoo eteenpäin, ja kohta siittä tietää kaikki ja sit mä oonki jo ihan kusessa.
mut niih..
Muuten viikonloppu oliki sitten ihan jees..:) Nytvaan kauhee ikävä kultaa ku se tuossa tunteroinen sitten lähti..:(
Ja pitäs taas viikkoo pärjätä iliman sitä..
Anteeksi pieni enkelini,
että satutin.
EN mä sua enään koskaan satuta.
Oon nyt parempi.
Parempi ku koskaan ennen.
Mutta meillä on koira!:)
Anitalla ja mulla.. : )
Meijjän pieni Siiri-neitimme..:)
Pitäs tällä viikolla joku päivä käyä kattomassa meijjän pientä siiriä..:)
Jos tutustus siihen kunnolla.. :)
Koska ohan se munki koira (:
Mut voi että ku se on söpö!:)
Niin söpö..
Että ihan hymyilyttää..:) JA kaikki paha unohtuu!
Kirjottelis ehkä myöhemmin lissää täsä.. :)
~Sini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti