Eka se perjantai, ja nyt sitten tää maanantai..
Porukatki on niin perseestä että ne ei päästä mua tnää Anitan tykö, vaikka kuinka tahtosin,
jaku se ehkä just nyt tarttis mua eniten...
Mutta eii, sini on kiltisti kotona ja miettii et mitähän Anitalle kuluu..
niin saatana.
ja miettii vähän et mitä on tullu tehtyä, niin. Ja mitä olis voinu tehä toisin.
Illallaku alakoin nukkuun niin tuli perjantai mieleen ja mietin et kuinka se sattuu Anitaan,ja sit vaan itkin itteni uneen ja aamulla ku heräsin niin itkin,koska mua ahisti minä itte..
Mutta ei voi mittän.. Tehtyä ei saa tekemättömäks.
Ja huomenna ahkerana kouluun, vaikkei yhtään huvita, mutta pakko se on. Niin pakko että..
Mutta olispa jo viikonloppu..
Olis paljo mukavempaa.. :(
Ei oikeen oo muuta kirjotettavvaa ennään..
Tuntuu vaan niin pahalta.. :(
R.I.P. Siiri...<3
nuku rauhassa pikkuinen<3
Tää päivä tulee aina oleen mun sydämessä..
Harmi vaan ku ei ehitty nähä.. <3
Pikkunen..
Tahtos vaan satuttaa ittee.
Koska satutin sua.
Tahdon että joudun itsekkin kärsimään.
Että saan tuntee itsekkin miltä tuntuu kun sattuu kunnolla.
Satuttaa ittee enemmän ku sua.
Jotta sä tajuaisit, että mä en tarkottanu mitään pahaa.
En tahtonu satuttaa.
En tarkottanu sitä niin.
Mutta se sitten ei ollutkaan pelkkää läppää..
 |
| Älähylkää mua. Vaikka oon tyhmä. Ja teen asioita, mutta en tee toisten. Uskothan mua..? |
Tää kaikki vaan sattuu mua...
Taas vaihteeksi viety sydämestä palanen..
Mutta sen ehkä saa jopa korjattua.
Parhaani yritän.
~Sini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti