Tästä piti tulla ilonen postaus.

Joo siiis mulle tnää sanottiin et kirjota jotaki ilosta blogin, mut jotenki mää en vaan pysty.
Kaikki meni ihan hyvin aamulla tai no miten sen nyt ottaa.
Väsytti vitusti, ja oli nälkä.
Ainut hyvä puoli oli että sain mun kymmensormijärjestelmän kokeesta nopeus- että tarkkuuskokeesta kevyesti kolomoset!
Tuli hyvä fiilis, mut sit se vaan jotenki lopahti.
Jotku sanoo et mun näkeminen piristää koulussa.
No okeiokei, ehkä siks että mää yritän päivästä toiseen saaha ittelläni piettyy sen hymyn naamalla.
Sen feikin hymyn.
Mut heti ku koulusta pääsen poies, ne kaikki pahat tulee takas mun päähän.
Ne puristaa mun aivoja läjään.
Mun päätä.
Onneks mulla on Anita.
Luultavasti ilman sitä mua ei ois.
Mulla ei olis elämäntarkotusta. 
Olisin päättäny mun elämän jo kaks vuotta sit. Mut jotenki oli vaan sellanen olo, että  mulla on vielä jotakin odotettavaa. Ja sithän se Anita tuli mun luo. 

Mut joo, sit kotiin ku tulin, niin empä mä oikeen tehny mitään järkevää.
Puhuin hetken äitin kans, ja sit nukahin.
Nukuin ja nukuin.
Sit äiti tuli herättään puol seiskalta että pittää tulla syömään.
Raahauduin väsyneenä keittiöön. Oli huono olo.
Katoin sitä ruokaa lautasella. Söin sitä jonku verran.
En paljoo. Sit tulin takas omaan huoneeseeen ja kaaduin sängylle. Oli vaikeeta pysyy hereillä. Nukahin taas. Sit äiti tuli ennen seittemää huuteleen et kohta pittää mennä saunaan. Mua paleli. Oli kylmä.
Raahauduin väsyneenä sinne saunaan ja sit takas omaan huoneeseen.
Nyt väsyttää taas aika paljon.
Alkas kohta nukkuuun. Puhus ensin oman rakkaan kans puhelimessa, ja sen jälkeen tutimaan syvää unta. AInut hetki millon saan olla mun tympeiltä ajatuksilta erossa on nukkuminen. Paitsi joskus ne tulee uniinki, Sillon herään siihen ahistavaan tunteeseen.

Ahistus se valtaaa mun mielen. Oon niin väsynyt.

Niin se on kai rakkautta vain..<3
Ei, se on enempi kuin pelkkää rakkautta!

mua rupes eilen ahistaan kotona. Ku äiti sattu mainitteen Anitn kuullen jotaki sen isästä. Oon äitille aina AINA sanonu että ei tartte alkaa anitan kuulen puhumaan sen isästä mitään..Mut se ääliö meni eilen puhumaan. Huomasin kuinka Anitaa alko itkettään. Sen silmät meni aivan punaseksi ja  veet tuli silmiin. Halusin siittä tilanteesta pois. Mun teki mieli sanoo äitille että nyt se saatanan turpa kiinni. Ku se ei tiiä mitään. Ei se tiiä kuinka pahalta Anitasta tuntuu. Ei se voi koskaan tietää. Enkä voi kyllö minäkään. Mut kyllä mä tiiän enempi ku äiti..
Tuntuu niin pahalta.. :/

 

Joo... laittas tähän vielä jonku verran biisuja ja sillai, sit kohta nukkuun taikka jotain..

http://www.youtube.com/watch?v=PwUSxOtr0qA&feature=related...Oon eksynyt.

http://www.youtube.com/watch?v=zRFNYNyeg4w täää biisi soi liian usiasti mun mielessä. Löysin tän joskus vuojen alusta, taikka viimevuojen lopussa, ja siittä asti tää on ollu yks mun lempparibiiseistä. jotenki vaan kertoo musta..

http://www.youtube.com/watch?v=wTh_Jpz2bXk... Missä oot isä? Miks lähit sillon joskus..? Mikset voinu olla täällä, ja kertoo mulle miks lähet..? Mikset voi pitä muhun yhteyttä..? Miks...?
Miks hylkäsit mut..? Mikset oo koskaan ottanu yhteyttä..? Miks teit niiin mulle ja äitille..?
Miks...?
kysymyksii liikaaliikaaliiikaa. Sais vaan joskus kysyttyy...

~Sini