what I doing now?

Jeejees, tnää on siiis 16.5.. Mun rakkaimpani huonoin päivä ku mennään kolme vuotta taaksepäin.
Se on inhottava tunne, ku ei osaa auttaa toista. Ei osaa sanoo mitään järkevää tai lohuttavia sanoja. Sitä vaan toisteleee koko ajan samaa " voi sinua rakkaani" vaikka sitä tahtos sanoa jotakin muuta, joka saattas toisen oloa ees vähän helpottaa. Ja sit ku ei pääse sen tykö ja ei saa antaa niitä lohuttavia haleja ja pusuja sille. Kuunnella vaan ku toinen puhuuu jos puhuu. Ei se haittais vaikka vaan itkis. Olisin sentään sen tykönä. Muttaku äiti niiin ei sitten.
Sit se ahistaa. Ku ei tiiiä toisen tuskaa. Ei voi sanoo et " hei kyl mä ymmärrän" ku ei oo koskaan ketään menettäny.
Joo tästä tuli taas tällänen helevetin sekava mutta mitä välii?

http://www.youtube.com/watch?v=4bi4_Wlc2Ms

Ja jooo omasta olosta sen verran että ittetuhosetajatukset on alakanu taas pyörii mielessä. Melekeempä joka ikinen päivä tekis mieli viillellä, koska se helepottas olua. muttaku ei niin ei. Pakko vaan tulla toimeen tän ahistuksen kans mikä mun sisällä on. Koulussaki tulee välillä vaan sellanen helevetin paksa fiilis että tekis mieli juosta niin kauas ku vaan jaksais ja jäähä itkeee ja nukkua pois. Mutta sit mietin aina omaa rakasta, ja jotenki sitä vaan jää silti istuun siihen penkkiin rakkaan voimasta.

Mutta jooh. Tällästä tällä kertaa. Koulussa on stressi viikko. kokkeitä kokkeidenki jäläkeen. Onneks enää ens viikkoo ja st se vika viikko ja hallelujah sen jäläkeen tuo paska on ohitte! pääsee poies kidutus kammiosta...

Ikävä on kova..
:'(


~Sini