Mistähän tuota mahtais alottaa. Aikaa on kulunu aika paljon...
Niin no alottasinko mä vaikka siittä, että mä oon hankkinu itelle pupun.. En tiiä miks mä sen hankin, mutta ehkä mä tarviin vierelle edelleen sen jonku pienen, lähes äänettömän paijattavan otuksen, joka on valmis tuleen syliin aina ku tarvii. Tuo pupu on ollu mulla kohta kuukauden, ja aluksi musta tuntu, etten mä koskaan voi tuntee tota pupua kohtaan yhtään mitään. Vaikka oon aina halunnu tollasen. Nyt ku se on tossa ollu, ja ku se on oikeesti se oma eläin niin sen tajuaa kuinka äkkiä siitä on tullu rakas. Välillä haluisin myyä Pötkön pois, mutta oikeesti tiiän etten mä siihen pystyis. Ees ajatus siitä saa mut lähes itkeen. Tosta kuitenki tullu melkeen yhtä rakas ku Roope on mulle, mutta musta tuntuu ettei kukaan voi mennä Roopen ohi.. Se kuitenki on se mun ykkönen, mutta pötkö tulee hyvänä kakkosena<3 Ehkä mä siks pötkön otinki, ku on koko ajan niin hirvee ikävä roopea, ja sitä sen ihanaa pientä olemusta.. Pötkö korvaa roopen...
Mua vaan harmittaa se, että Anita ei hirveesti tosta mun elukasta tykkää, ja siks oisin tavallaan valmis luopuun pötköstä, ku tiiän ettei tuo hölmö siitä välitä paljoo.. Mut nii.. En tiiä.
Ja sit harmittaa se, että pötkö joutuu niin paljon oleen yksin ja tuolla häkissä. Kun meiän koira ei oikeen halua tulla toimeen sen kans, ja kanikaan ei oikeen sitten myöskään koiran kans.. Oon miettiny pääni puhki, miten saisin pötkön sosiaalistumaan ja saamaan sellasen isomman alueen. Kesäksi rakennan sille kyllä jonku oman paikan ulos, ja koitan saaha silleen, että pystys oleen myös talven siellä.. Se on mun vaava..
Mitäs sitten...
Murmelin kans syyslomalla rekisteröitiin meiän parisuhde! Se oli tavallaan yllätys kaikille, ja ehkä myös hieman meille itelle, mutta kuitenkin. Meillä oli pienet pippalot lähisukulaisten kesken, ja oon niin ylpee että niin moni ihminen kuitenkin voi hyväksyä meiät..<3
En ossais kuvitella ennää elämää iliman Anitaa..<3 kuinkahan monta kertaa mä oon tuonki sanonu, ja silti tää meiän juttu on joutunu niin monta kertaa eroon, mutta jospa tää kaikki nyt pitäis meitä tiukasti kiinni toisissa, ettei kovin helposti päästettäs irti..:)
Oon tällä hetkellä onnellisin mitä ikinä oon ollu. Meille on tulossa lapsi, ollaan naimisissa, meillä on oma pikkunen karvainen perhe (kaikki tärkeitä ees jollakin tapaa, vaikkei välttis aina kaikista tykkäiskään..). mullon oikeestaan kaikki mitä tarviin.
Välillä tulee (edelleen) sellanen paska olo.Oon kuitenki niin kaukana porukoista, ja mulla tulee koti-ikävä. En taho sitä sanoa ääneen (edelleenkään)... Välillä haluisin vaan mennä käymään porukoilla ja ottaa Roopen syliin. Paijata ja halia sitä. Pitää se lähellä ja kertoo sille kaikki ilot ja surut. Itkee siinä. Tiiän, ettei Roopella oo enää kauaa aikaa elä, ja siksi haluisin sen kans olla mahollisimman paljon...
Välillä haluisin vaan itkee myös kotona. joskus pienikin asia saattaa saaha mut itkeen. Se, että mä teen jotain väärin tai sit se, että joku sanoo mulle jotain pahasti ihan leikillään.Tekis mieli välillä juosta ulos, ja ottaa tupakka. Tupakka autto aina ku oli paha olo, mut eii. En enäää siihen koske, vaikka kuinka tekis mieli.. Mut en vaan taho myöskään itkee. Itken mieluummin yksin jossain jos itken, ettei tarvii selitellä kellekkänä miksi itken.
Kohta on joulu, enkä oikeesti tiiä mitä mä siittä aattelisin. Joulu ei oo enää mulle niin tärkee. Ennen se oli aina ihana hetki, ku äitin tykönä tuli kaikki käymään. Kaikki sisarukset ja sai niitten kans olla. Nyt ku oon muuttanu pois kotoo, en tiiä mitä tekisin. Anita tahtoo mennä jouluksi äitinsä luo, mä tahtosin kans, mutta silti haluisin mennä oman äidin luo Anitan kans. Mutta kun ei ole mahdollista olla kahdessa paikassa yhtä aikaa, ja se jotenki ärsyttää mua. En varmaan lähe täältä meiltä jouluna mihinkään, jossei nyt satuta joulua olemaan synnärillä.
Nyt laittelis tähän sitten jotain kuvia, näihin asioihin liittyen..
.jpg) |
| Välillä tuntuu, että ois keskellä vesisajetta.. syksy<3 |
 |
| älä koskaan luovu unelmista, en minäkään ja vihdoin sain kaiken<3 |
 |
| Luna pieni... |
 |
| Vauva masu...<3 |
 |
| Mörkkipieni<3 |
 |
| Sisu nukati joskus mun päälle, ja mörkki tykkäs tuijottaa..:) |
 |
| Kohta tulee taas se hetki, kun mikään ei tunnu miltään, ja haluisin vaan painaa pään tyynyyn.. Söpö, mullon edelleen sua ikävä kohta 7 vuotta kulunu, enkä vieläkään pysty unohtaan..</3 |
 |
| Pötkö... on se soma<3 |
 |
| <3 |
 |
| Sisu pieni<3 |
 |
| Me<3 ikuisesti sun, ikuisesti meidän..<3 |
Ja kun alettiin Roopesta puhumaan, en vaan voinu vastustaa kiusausta ja oli pakko alkaa kaivamaan kuvia, ja sit melkeen jopa itkee..<3 Mun ikioma pikkunen, toista samanlaista rakkautta ei voi tulla vastaan.. Edes mitkään pötköt ei voi sitä korvata..
 |
| Tää oli jotenki söpö kuva, vaikka onki jo pari vuotta vanha.. Rakastan vaan tuota ihanaa pikku Roope aina... |
 |
| Mun ruttunaama..<3 |
 |
| Niin soma..<3 :'( |
 |
| <3 |
 |
| Nii komea, söpö, rakas.. ikuisesti..<3:( |
Yö- Jään sun viereen.
NRJ- Se on rakkautta -> mun ja Anitan hääbiisu :P Rakastan sua höpsö, nyt ja aina<3 Meiän yhteinen ikuisuuus<3 :*
Nyt mä taian taas hiljentyä hetkeksi, mutta palataan taas!
~Sini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti