öä. en oo kirjottanu oikeestaan pitkään aikaan, tai no todellakaan pitkään aikaan.
Selitän nyt lyhyen kuvauksen tästä viikosta, ja kaikesta mitä tässä on tapahtunu tai siis, sillai. Viikko on sisänsä ollu aika jännä, että oon kuullu/huomannu asioita, joita en oo koskaan ennen tajunnu ja sit ku ne tajuaa ja asiasta sattuu mainitteen, nii kaikki on taas ihan sekasi. Oon aivan sekasi, ja viimeksi eilen illalla huomasin tuntevani olevani hukassa.
Kai mä jollakin omalla tavalla sitten oon hukassa tällä hetkellä, koska en oikeen tiiä mitä mä tekisin joittenkin asioitten suhteen, ja haluanko mä tehä oikeestaan niitten suhteeen mitään.
Järki sanoo toista, mut sydän tahtoo toista, on kyllä niin sekavaa. Sit ku oon itte näitten asioitten kans yksin, tavallaan, ja ihan sekasi, niin oon kaikille muillekkin aivan kauhia.
Sabotage töisä aina tullee tätä popiteltua tauoilla ulukona..!
Kukkurukuu tästä tullee kyllä mitä ite aina niin hyvin mielee että huhhuh..
Töissä on menny ihan kivasti. Harmittaa vaan kun on enään muutama päivä vaan töitä! Ja just ku alkanu tykkän ja löytäny sen oman jutun, niin joutuuki lähteen pois ja palaan kouluun. Omalla tavalla mä ootan kouluun menemistä ihan helvetisti, mutta tavallaan mua pelottaa mennä sinne ku tavallaan "poltin muutaman sillan perässäni" ku lähin sielt pois :D Ja se et kuinka asiat on siittäki muuttunu ku sieltä lähin. Olin onnellinen sillonku sieltä lähin, ilonen ja täynnä energiaa! Mut mitä mä nyt oon, ja millasena ihimiset mut näkee..? Hyvä kysymys, ku määkään en oikeen tierä.
Väärinpäin lentävät linnut
öm. Ja nyt viiknoloppua tavalllaan ootin tavallaan en, koska tiesin, että tän viikonlopun tuun oleen yksin, ja en tiiä miten tästä eteenpäin. Tää yksin olo ei oo kivaa, koska tavallaan tuntuu et oon hylätty vaikken oikeesti oo..:D Koska mulla on ihimisiä koko ajan lähellä. Nii no perjantaina mun isäpual haki mut töistä, ja sit ku tultiin meille niin mua vastaan juoksi kaks pikkumuksua, eli siis mun siskon lapset :) jotka on kyllä maailman ihanimpia lapsia oikiasti!
Ja sit tänään oli tarkotus tehä jotkin muuta ku istua yksin kotona, mutta no mä nyt sit päätyin tähän ku oon tällänen forever alone.
Päivällä makoilin sängyllä ja katoin leffaa muksujen kans, ja sinä ku ne kumpiki oli mun kainaloissa, toinen toisessa, tajusin kuinka ihanaa onkaan jos olis lapsia. Onhan ne aina välillä rasittavia, mutta ne on silti rakkaita. Jaku peittelin mun siskon tytön, se sano mun perään vielä " sini-täti. Mää rakastan sua" niin ihanaa niin ihanaa!
nyt on 25.1.2013. Viimeyönä ku en saanu nukuttua, niin alakoin miettiin, että missä mä olin viimevuonna tänä päivänä. Muistin, että mä olin raahessa mun veljen luona yksin asumassa, ja muistan edelleen sen tunteen mikä mulla sillon oli. Onnellisuus. Olin varmaan maailman onnellisin nainen sillon, ja sit mietin, että miks mä en enään oo onnellinen? Haluisin tuntee taas sen onnellisuuden, mikä tulee siitä, kun on vierellä se oma rakas, jolle saa lässyttää niin paljon ihanuuksia ku haluaa, ja joka oikeesti näkee mua joka helvetin hetki ku on vaan mahollista, ja on valmis tekeen mitä vaan mun puolesta... Mitä teen aina väärin, miten onnistun pilaamaan aina kaiken, ja miksei mikään oo ikuista?
Hulluksi Onnesta
Toinen Nainen
voisin huomenna ehkä koittaa laittaa kuva postauksen, koska mulla on nuista penskoista jotakin niin ihania kuvai kameralla, että taijjan niitä tännekkin lissäillä:)
kiittäis ja kuittais tältä aamulta, ja menis vaikka nukkuun..
~Sini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti