Aatonaatto ja aatto. mitä vittua?

Joo tää alku piti julkasta jos eilen, ja aattelin jatkaa tähän samaan myös tän päivän fiilikset mut nii ihan sama tai sillai..

Joulu tulee mut mä en halua et joulu tulis. En haluis, enenenenene. Vihaan tätä. Oikeesti.
Olo ei oo mitenkään kaksinen sinänsä. Koitan koko ajan keksii itelle jotakin tekemistä, että en saisi aikaa miettiä. Joka aamu, oon kirjottanu listan mitä mun pitää päivän aikana tehdä, mut silti kummasti moni asia jää tekemättä. .
Tuntuu, että oon hukassa itteni, ja tän elämän kans. Tai siis. En vaan saa nykyään aikaseksi yhtään mitään, johtuneeko siittä että oon vaan takertunu asioihin enkä taho päästä niistä irti. Ne ei haluu jättää mua yksin.
Vaikka kuinka toivoisin, että tää paska, tuska, ikävä ja suru katois. Raastava kipu, kaikki tajuis häipyy, se varjo, joka tuntuu tulleen ikuisiksi ajoiksi mun päälle, sais jo hävitä, ja antaa mun mennä. En jaksa kohta enää.
Mut silti tuntuu, että joku mun sisällä koittaa sanoo, et älä vielä luovuta, sua oottaa vielä joku ilon aihe eessäpäin. Mut kauaa ihminen oikeesti jaksaa venata jotaki, josta ei tiiä?
Jotku jaksaa kauemmin, mutta musta tuntuu et mä en jaksa venaa kovin kauaa.. Tai en mä tiiä oikeesti. Oon ihan sekasi, ja sanon nykyään moneen asiaan en mä tiiä, tai ihan sama. Tavallaan, mulla ei oo omaa miepidettä asioihin, vaikka oikeesti on, mut silti joku estää mua välillä sanomasta sitä..
 Sana- Mun on mentävä <3

Sana- Menetin sut vuosille

If I ask you something,
can you answer? 

Sana- Usko

Onko parempi lähtee vai jäädä? Onko parempi ajatella muita kuin itseensä? Onko parempi olla itse onnellinen kuin antaa toisten olla onnellinen? Onko oikein jos ei halua päästää irti, vaikka pitäisi? Onko väärin rakastua? Onko väärin jos takertuu johonkin kunnolla? Onko väärin, jos ei halua menettää elämäänsä, muistojansa..? 

Vai olisiki parasta vain lähteä? 

Tää tulee oleen niin totta..

Mulla on tavallaan hirvee olo. Tavallaa tahtoisin vaan rellestää meneen, mut sit mua pelottaa.


JA nyt sitten jouluaattoon eli tähän päivään. Menin yöllä joskus yhen ja kahen väliin nukkuun. En oikeesti tiiä millo nukahin, mua ahisti alkaa nukkun. En saanu yheltä unta, joten vetäsin sitten melatoniinin joskus yhen aikaan ja sit oon vissiin vaan sammunu joskus kahen aikaan tai sillon. en tiiä. Aamulla heräsin puolikaheksalta, ja mietin että nousenko mä. Kuulin et äiti on hereillä, olin virkee ja päätin nousta. Kävin herätään mun veljenpojan, koska se tuli eilen meille yäks.
Sit mä vaan katoin telkkarii ja lastenohjelmii. Koitin niitten kautta saaha itelle joulufiiliksen, mut ei onnistunu. Yheksän aikaan oltiinkin jo ulkona. Vietiin linnuille ruokaa ja laitettiin ulos kynttilät. Ei joulufiilistä.
Koitin ettii hirveen jouluset vaaatteet. Kokeilin erivaihtoehtoja, mutta sitten päädyin tavalliseen arkiseen tyyliin. Kauluspaita ja farkut. That's it. Ei joulufiilistä. No, aattelin että se Lumiukko lastenohjelma tois mulle joulufiiliksen. Kahtoin sen. Ei mitään reaktiota. Ainuastaan ne kylmät väreet mitkä siittä tulee aina ku se on tavallaan niin kauhee. Sit toljotin vaan ulos ja mietin että kuinka oliskaan jännä olla lumiukko. Joku rakentas sut ja sit sä vaa sulasit poies. Hohhoh.

Kohta mun veli tuli, ja alettin pikkuhiljaa syömään. Ja mun veljen vanhempikin poika tuli. Just ku syömään pääsin, niin mun sisko tulee sit perheineen. Siinä alko tuntuu vähä joululta, ku kaikki oli siin. Syötiin ja juteltiin. Räpsittiin kuvii ja.. jotain. Olin yhes vaihees ihan omis maailmoissa. Istuin siinä näitten mun sisarusten lasten kans samalla sohvalla. Kummipoika hyppi sylis mut silti olin josaki ihan ouvvosa maailmassa, enkä välittäny mitä muut puhu. SIt ku joku mainitti mun nimen, kuulin sen, mut en reakoinu. ku kuulin uuestaan, niin sitten vasta tajusin et joku ihan oikiasti puhuu mulle..
Käytiin haualle viemäs kynttilät ja juotiin kahvit.
Mun sisko oli tehny aivan ihanaa kakkua. Söin sitä vaan yhen palan ja olin ihan täys. En tiiä, nyt mul ei tee yhtään mieli mitään makiaa, tai muutenkaan oikeen mitään..

Joulupukki ku tuli, niin kaikki meni jotenki ihan sekasi. "apua pukki iiiik äää!" voi sitä huuon määrää, mut mää pysyin vaan kameran takana piilossa, hiljaa..
Pakettei ku alettiin aukoon, kaikki huuteli et kuinka ne sai jotakin mitä oli kovasti toivonu. Mä aukasin vaan paketin kerrallaan hiljaa, ku olin niin piilossa muilta.. Ei kukaan ees kysyny et hei mitä sä sini sait.. Sit vasta ku lapset lähti, niin pikkuhiljaa tyypit lähti tuleen mun tykö ja sillee " ai niin, mitä se sini saikaan" olin vaan sille " no tossahan nuo.. saa niitä kahtoo"
Ja ku kaikki lähti, niin tuli sellanen " jaa tässä se joulu sitten oli " fiilis, ja nyt vaan homehun tääl neljän seinän sisällä omassa pienessä huoneessa, niinkuin normaalina iltana.. Eli joulu ei nyt tuntunu oikeen miltään, mut ei voi mitään. Oli kumminkin kiva, et kävi ees joitaki tyyppei täälki!

Tähän sopis ihan hyvin joitakin kuvia.. Vois melkeen laittaa ne, ja tehä täs joskus sit lahjapostausken, ku en jaksa välttis alkaa sitä tänään värkkään. Ku mul viel yks lahja aukasematta, ja se pitää aukasta Anitan kans..

Meiänki poika toivottellee jouluja :) 

aatonaatto..

ja jouluvaloja..

mä en enään ees muista millon joku olis mua sanonu nätiksi tai joksikin.
En muista sitä tunneta mikä siitä tulee.
Enkä tiiä haluankokaan ees.
Enkä kyllä enään ees muista sanoko ihmiset mua kauniiks vai komeeks..

no mut ei mul kovin fiksu toi veljenpoikakaan oo..

jou mään motherfuckers.

ja aamufiilikset..

olempas minä ruma. 

mun kaikki sisarten lapset! vanhin 19 wee nuorin 2,5wee...:DD

tää kuva sarja on tavallaa hauska ku aina tule yks tyyppi lisää..

sinä olet minun siskoni<3
Ja hyvin tärkeä mulle, vaikken kovin usiasti sitä sulle kerrokkaan..

Mut joo, nyt on kyllä liikaa tekstiä ja niin sekavaaki vielä että huhhuh..

~Sini