Ikävää ja kaipausta..

mitä mulle kuuluu?
Ihan hyvää oikeastaan.

Torstai iltana mulle ilmesty käteen joku ihme näppy. Aattelin ettei se oo vaarallinen, ja että joku normaali näppyvain.
Perjantai aamuna näppyjä oli ilmestyny kymmeniä lisää, käteen ja rintakehtään. Iltaan mennessä, niitä alkoikin sitten tulla jo selkää myöten.
Perjantaina menin töitten jälkeen linkalla ruukkiin, näin Anita mussukkaa siellä. Sain nähä kultaa vaan 6 tuntia, ja se tuntu ihan helvetiltä, kunei saanut eddes yötä nukkua vieressä..:( IKÄVÄ ON KULTA KOVA!!
Lauantai meni vaan makoillessa. Välillä paleli välillä oli kuuma.. Ja näpyt vaan lisäänty. Niitä alko olemaan ympäri kehoa, kaikkialla, mahassa jalkoissa.. Jä nää on siittä hauskoja näppyjä, että nää menee ns rakkulaksi ja sen jälkeen posahtaa...
ja on helevetin kippeitä.

Ja ollaan äitin kaa pähkäilty että onks tää vihurirokkoa? Ja mää oikeesti toivon että on, ku en voi saaha sitä rokotetta koskaan, ku siihen käytetään yhtä ainetta jolle oon allerginen.. Ja jos en sairasta nyt, niin voin sairastaa tän sitten ku raskaana ja se vahingoittaa sikiötä niin ei kiitos..:(

Huomenna ei kutsukkaan työt vaan tuo siikajoen ihana arvauskeskus..Katotaan mitä ne siellä sannoo.. Antavat kumminkin saikkua.. Ja olokin on ihan tyhmä. Huippaa ja jos vähänkin kävelee alkaa tuntuun että sydän hakkaa itttensä ulos.. Pelottaa että tää menee sydämeen ja kohta se on sitten menua..:(

Toivon että viikko menis taas nopsaa ja että perjantai tulis jo.. Koska sitten pääsee koko viikonlopuksi kullan luokse, ja se varmasti tuntuu ihanalta ku ei oo nähty pitkään aikaan!!

Tänään täällä on käyny mun kumpikin sisko, ja sitten toinen veli..TOisesta veljestä ei oo kuulunu mitään, ja tuskin se  ees tulee. Nii ollaan tosiaan äitin synttäreitä vietetty.

Nyt oon kahtonu tässä sellasta sarjaa ku sydän jää.. Siinähän kolmen siskon biologinen äiti kuolee ja sen sisko  on kirjottanu kaikille niille tyttöille kirjeen, ja se haluaa että kaikki siskot tapais ja löytäis toisensa.. En oo oikeen kovin pitkälle tässä päässy, mutta tällasta ainaki tässä on..
Ja mä oon hirveesti miettiny täsä samalla, että mitä jos ne mun bilogiset sisarukset alkaiski ottaan muhun yhteyttä että haluaisivat nähä..? Paitti että iskä tuskin on niille kertonu mitään, niin ihan sama D::

Honey, I really miss u, so much!!<3
more than you ever know..

I love you anita..<3
Now, tomorrow, always and forever!<3

~Sini