sunnuntai 18. elokuuta 2013

Miten tähän nyt tultu on, tahdon löytää vastauksen.

Älä milloinkaan sä unelmaasi jätä, 
kuule ääntä sen. 
Ja löydät huomisen..



Mietin tässä taas kaikennäköstä. Kukaan, ei oikeesti kukaan voi tajuta kuinka paskana ihmisenä tällä hetkellä ittiäni piän, kuinka turhalta tää mun täälä olo tuntuu, mutta en anna luovuttaa, vaikka kuinka haluaisin. 

Kouluviikko meni miten meni. Joistakin päivistä en muista juuri mitään, koska oon halunnu elää kuplassa. Josta en huomaa mitään mitä ympärillä tapahtuu, mutta koska oon ihminen joka huomaa liiankin hyvin, en oo oikeen onnistunu siinä kuplassa elämisessä.. 
Kävin viimeviikolla opon kans puhumassa, ja sovimma että käyn siellä säännöllisesti viikottain.. Tiistaina olis taas aika sen luo. 
En juuri muista mitä sielläkään puhuin, mutta päässä on vain pyörinyt kaikki se mitä opo sano..
En saanu juurikaan nukuttua viimeviikolla, enkä kyllä oo pitkään aikaan saanu nukuttua, koska oon vaan miettiny kaikkee ja joka ilta se silmien ummistaminen on jotakin kauhiaa..
Pelkään, suren, unelmoi, rikon itseäni joka päivä sisältä..

Viikonloppu oli ihan kiva. Tuntu heti olo vähän kevyemmältä ku pääs koulun seinien sisältä pois, ja varsinkin kun pääsi linja-autosta pois. Kotona äkkiä pakata, ja lähteä luohualle. 
Oltiin Anitalla perjantai-lauantai välinen yö. Lauantaina puolenpäivän aikaan tultiin meille, koska äiti piti jotku grillijuhlat. mutta tuntuu vaan siltä, että ei mua oikeasti oisi edes tarvittu täällä. Sama kuin olisi ollu poissa, olisi Anitankin ollut mukavempi olla...
Sitte mentiin mun siskon kyydillä Paavolaan josta sitten saatiin kyyti luohualle takasi.. 
Eilen illalla tuli taas mietittyä kaikkee, ja en tiiä.. Näin sitten yöllä painajaisia taas :D:D:D:D:D:D: joo moi. 
Tännää tultiin meiän maman kyyillä meille minä, anita ja sen pikuveli, ku ne tuli hakeen kevarin täältä, koska äiti ei päästäny eilen mua ja anitaa lähteen ajaan niille...

Oon melko väsyny.. en tiiä. On vähän hassu olo koko ajan. Paljon kysymyksiä, joihin ei oo vastausta, paljon asioita, joista ei tiedä mitään. 
Haluisin selevittää mun pään sisäset ajatukset, mutta ku tiiän etten tuu koskaan onnistumaan siinä, niin turha edes yrittää. 

En vissiin oikeesti kelpaa tällasena. Jopa mun veljenpoika, sanoo aina mulle "oot läski. Vitun läski, lihava.. Lällälälää" Ehkä nauran tai sanon jotakin että kiitos tai jotain, ja hymyilen päälle, mutta kukaan ei tajua kuinka paljo se syö mua sisältä. Olin jo yhessä vaiheesa sinut itteni kans, oman kokoni kans, mutta sitten taas kaikki alko vaan haukkuun läskiksi ja lihavaksi tai sanoon " oot vähän pullea..".. Nyt vaan tahon laihtua, laihtua,laihtua...Mutta en tuu onnistuun siinä,ja nii. 
Ja muutenkin..
Maybe someday I give up.
Are you happy then..?


hahaa, tää on tällänen biisi mitä kuuntelen aina ku vituttaaa :DDD


~Sii´ni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti