And someone still needs you..

Viime maanantaina lähettiin mökille. Mökille, johon en oikeesti ees halunnu mennä. Koska siellä oon aina tuntenu itteni yksinäiseksi, ja orvoksi.
Tällä kertaa mukaan lähti kaikki rakkaat.
Anita, äiti, aaro, roope ja luna. Siinä kaikki, mitä omaan viihtyvyyteeni tartten.
Oli siellä mukavaa.. Tehtiin kaikkee, ja kahtottiin leffoja aina tylsyyden keskellä.
Puhuttiin ja sitten tuntuki vaan että kaikki loppuuki seinään.
Erottiin, ja tässä sitä nyt ollaan.. Sovimma, että pysymmä kavereina. Parhaina ystävinä.
Tänään tulin kotiin, ku eilen menin vielä anitan luo yöksi.. Meinasin purskahtaa itkuun, ku olin lähössä. Halasin murua, niin lujaa. Piätin itkua, koska en halunnu kenekään näkevän taas mun pillittävän. En halunnu irrottaa, mutta tiesin että mun on pakko. Kuinka pahalta tuntukaan päästää anitasta irti. Kuinka se sen käsi meni pitkin mun kättä...kauemmas ja kauemmas, ja lopulta.. pois.
"pussakkaa nyt!"
Ei, ei me pussata.. Ei me olla enään yhessä.
Kävelin autoon. En voinu enään kahtoo taaksepäin, koska tiesin, että olisin alkanu itkeen.Olisin halunnu nähä vielä anitan, kahtoo sitä silmiin, ja sanoo äänettömästi " rakastan sua silti " mutta en pystyny.. Kävelin autoon, ja otin koiran syliin. SE nuoli naaman puhtaaksi, ja kyyneleet pois, ennenkuin kukaan muu niitä huomas. Loppu matkan olinkin lähes hiljaa. Kävin lumijoella mutkan. Vein jonnan sinne. Sinne meno aikana, en itkeny ollenkaan. En halunnu et jonna joutuu kuunteleen kuskia joka märisee. Mutta kun olin jonnan nakannu, ja lähin ajaan takas, en vaan enään voinu niille kyyneleille mitään. Ajoin kotiin,kyyneleet silmissä, ja nää ei lopu koskaan.
Kotia ku pääsin, hain kupin kahvia. Seki kavikuppi tippu käestä, ja kuppiki hajos. Tuntuu etten saa piettyä mitään koossa.. Kaikki vaan hajoo mun käsille..
otin uuden kupin, ja kävelin rauhallisesti omaan huoneeseen. Ekan kerran elämässä, painoin oven kiinni ilman, että muru oli täällä.. Tuntu ouvolta. Istahdin sängylle, ja tuijotin seinää joka on sängyn päässä. Siinä on kuvia. Monta monta kuvaa. Laskin kuvat. 47 kuvaa. Ja kaikki, oli otettu yhdessä Anitan kanssa.  Mutta yksi kuva jäi parhaiten mieleen. Nousin ylös, ja irrotin kuvan. Katselin kuvaa hetken. Moinen laittoi mut jopa hymyilemään. Mutta samassa hymy katosi, ja purskahdin jälleen itkuun. Kuva, jonka nappasin käteen oli tälläinen.

ensimmäinen meistä otettu kuva...

Laitoin kuvan takaisin seinälle. Näin unta, että revin kuvat irti, piilotin kaikki muistot laatikkoon, ja lopuksi tein itsemurhan. En halua tälläistä tapahtuvan, ja haluan pitää muistoja kuvat siis pysykööt seinällä..

Kaipuu

Olo on tyhjä, ja kylmä. Itkettää, ja tuntuu ettei loppua näy. Äiti ei tiiä mistään  mitään, ja sille hymyilen vaan nätisti. Havahdun jokaiseen oven kolaukseen, tarkistan kuka tulee. Mutta se et ole sinä, kenen sieltä toivoisin tulevan. Havahdun jokaiseen kolaukseen, joka ulkoa päin kuuluu, mutta se onkin vain jokin ovi, tai vastaava. Et sinä.
Ehkä vielä joku päivä, se olet sinä, joka tulet takaisin..
Oon henkisesti paskana. Mitä ihminen voi itselleen, jos sydän on palasina? Voiko sydän, OIKEASTI regoida näin eroon..?
Haluaisin satuttaa itseäni. Se on "auttanut" aina. Mutta miksen pysty? Miksen..? Pystyn ottaan veitsen käteen, pystyn laittamaan sen iholle, mutta kohta nostan sen pois.. miksi..?
Se pelottaa

En vaan tiiä, mitä mää tekisin tässä nyt. Tuntuu että ei oo mitään tekemistä. Ja tähän asti on koko ajan ollu sellanen " vois tehä tätä ja tuota ja tätä ja tuota jos olis aikaa.."

Kävin tänään mun siskolla. Ku siellä olin, puhuttiin kaikkee, ja sitten se erehty kysyyn " miten sulla ja anitalla..?" kuinka pahalta tuntuukaan sanua toiselle ÄÄNEEN "erottiin.." tuntuu että pala tulee kurkkuun. Ettei sitä voi sanoa, ihan niinku sitä vois jotenki välttää että se on sattunu, olemalla sanomatta sitä..
Alkoin sit siinä märiseen, ja tuntu ettei siittä taas tuu loppuakaan..
Tulin äsken kotttiin, ja nyt vaan läskeilen täällä. Kävin kaupasta ostaan kauheena kaikkee mässättävvää, mm. paljon suklaata, ja oon kohta jo yhen levyn syöny. Ja märisen, kuulostaa hyvältä, eikös?
Välitän susta

En halua välittää muitten mielipiteistä. Jotku väittää et mun ja anitan suhe oli vaan pelkkää on-off, mutta mun mielestä se oli jotakin aivan muuta. Ehkä ne muut ei tiiä sitä paremmin ku minä, koska minähän se siinä suhteessa olin eikä ne muut. Joten muut voi pitää turpansa tukossa, jos eivät asiasta mitään tiedä, Pilaavat ja pahentavat vaan toisen oloa..

I will miss you forever.. 

Hallelujah

If my heart stopped, would you miss me ..?

Ja taas naomi ja emily, mutta nih...

Odotus

And now, I love her so much, and I can't be okey, without her. 

I want hugs. Hugs for you. 

Ehkä ensi elämässä Tätä kuunnellessa on hyvä vaan istua pöydässä, toisia vastapäätä, kahtoo toista silmiin, ottaa käestä kiinni, ja purskahtaa yhessä itkuun... Ja kohta halata, ja pyyhkii toisen kyynelii pois. 

Tiiän, että ens yöstä tulee hankala, jos saan ees unta. Luultavasti istun koneella pitkäle aamuyöhön, piirrän, luen.. itken.. mässään! ehkä nukun tunnin tai pari.. mutta nii. 

Tai sit mä vaan nukahan ja nukun. Ei sitä voi tietää, mutta ehkä toi eka vaihtoehto on lähempänä totuutta...

Älä päästä irti " onks suhde kuollu, vai tauol vaan.."

hukassa " Jos mä vaan voisin järjestää, laittaisin sut ja mut yhteen.."

En tiiä mitä nyt. Ehkä mä alan kahtoo skinssii. Vaikken oikeesti haluis, koska niih.. Mutta en tiiä. En mä kyllä mtn muutakaan jaksa nyt tehä..

And I still love you. Forever.

~Nobody