Tänään piti sit palata takasi kouluun, mut miks se ei tuntunu hyvältä?
Sitku tietää et toisen on paha olla, ei itekkään oo hyvä olla.
Koulupäivä meni miten meni, mutta yks asia jäi päälimmäisenä mieleen.
Olin syömäs niin yhtäkkii kuuleeki sellasen asian mitä ei olis koskaan toivonu kuulevansa, ja tuntu että mun maailma romahtaa siihen..
Sit äkkii kotia ja kotona en oikeen oo tehny mitään.
Itkeny, riehunu ja toivonu että olis jo perjantai, mutta ei. Tää on vasta tää vitun maanantai!!!
Äitiki on tänään ollu koko päivän kotona, ja se on toisaalta ihan mukava.
Mut en taas tiiä mikä itellä on.. Pelottaa, ahistaa ja sitten loppusissaan vaan naurattaa mutta kaippa se on ihan ok asia?
..vai onko?
Haluan sun palaavan.
Oon niin pahoillani, etten osaa olla sulle se paras mikä haluaisin olla.
Se minkä sä olisit ansainnu.
Olisko sun oikeesti helpompi ilman mua..?
Vihaan itteeni. En taho olla tällänen. Haluun olla paljonpaljonpaljon erilaisempi. Jotain erilaista. Jotain uutta.
jotain..
Jotain josta pidettäisiin.
Enkä tällänen joka saa kaiken vihan niskaan..
Nytkään en tiiä mitä mun pitäs tehä. Miten se että toinen ei vastaa voi saaha tälläsen tuntemuksen päälle? Vaikka tietää ettei toinen ehi joka helevetin sekuntti vastaamaan.. En tykkää itestäni yhtään. Ainakaan tästä puolesta itessäni.
| Jossain tuolla ylhäällä, sinä lennät enkelinä Pienenä vauva enkelinä. |
Vielä joku päivä sä lähet.
Ja lennät poies.
Mutta lupaa ettei se oo vielä..
| Ehkä joku päivä.. Kasvatan itselleni siivet. Annan siihen luvan. JA pyydän sinulta anteeksi. Pidä siis huolta, etten kasvata siipiäni. |
~Sini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti