Ja tajuttuaan ettei asialle voi mitään,
huomaa olevansa yksi iso paska.
Tälläistä tänään, mitäs huomenna?
Oon itkeny, nauranu, riehunu ja iloinnu tänään monesta eriasiasta.
Jutellu monien ihmisten kanssa.
Voittanu omat pelkoni, ja saaanu lisää pelkoa niskaan.
Tästä päivästä piti tulla mukava, mutta mitä illemmaksi tää muttuu sitä paskemmaksi näyttää menevän. Kyynelten määrä vaan kasvaa koko ajan.
Mistä näitä riittää?
Tiiättekö sen tunteen, ku on oikeesti paha olla ja mikään ei auta. Ainut asia mitä sattus olis oman kullan syli ja sille avautuminen.
Muttaku toinen on 50 kilometrin päässä ja vasta about 20 tunnin päästä saa sen toisen siihen viereen.
Se tuskan tunne.
Kouluun menoki voi tuntua joskus tooosii hankalalta.
Ainut mikä tuntuu hyvältä on kotona olo ja peiton alle käpertyminen piiloon pahalta maailmalta.
Onneksi huomenna ei oo paljo paskaakaan koulua.
Mutta sitten pitääki lähtee tuhlaan rahaa..
On pitkä lista mitä ostaa ja raha tilanne näyttää huonolta..
Kummipojallekki pitäs synttärilahja hommata, ku seki iso poika täyttää kohta jo 2 vuotta.
Mutta sehän on vain yksi päivä. Sitten kaksi päivää poissa sieltä.
Mikä helpotus!
Pitkään aikaan ei oo tuntunu näin pahalta ku nyt.
En jaksaias olla paikallaan, enkä osaa pidättää kyyneliä.
Ehkä mun olis vaan parempi olla yksin.
Kukaan ei ainakaan pystyis satuttaan mua.
Vein haudallesi kynttilät.
Miksi sen vieminen joka kerta tuntuu vaan pahemmalta ja pahemmalta?
Miksei se voi helpottaa?
Onhan siitä kulunut jo monta vuotta.
Miksei se helpota?
Miksei,miksei,,miksei....?
Liian totta, mutta haluanko siltikään, koska liian suuren surun aiheuttaisin joillekkin.
Tää oli taas tällänen angsti valitus postaus ja ääh en tiiä. Mutta onhan mulla kaikki hyvin. Huomenna Anita tulee tänne ja sitten on taas mukavaa!
~Sini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti