It fucking hurts.

Se pelko.
Se tunne. 
Se viha. 
Se ilo. 
Se suru. 
Tunteita, joita ei vaan voi olla ajattelematta. 
Nää tunteet yhdessä, kokoavat ahdistuksen. 
Ahdistuksen myötä tulee tietämättömyyden tunne. 
Kun ei vaan tiedä, mitä pitäisi ajatella, 
ja mista. 
Täytisikö olla onnellinen? 
Vai vajota pahuuden syövereihin, 
ja olla ajattelematta mitään. 

Tänään tullu mietittyä taas kaikkee tuollasta.
Eilen illalla tosiaan istahin oman kätöseni päälle niin että ranne turpos, ja meni mustaksi..
Tänään koulun jälkeen kävinki näyttään tuotta tk:ssa tuota käpälää, ja siellä ne tuumas että venähtäny, ja eiku pakettiin vaan ja loppu viikkoon en sais kirjottaa tai tehä mitään raskasta tuolla käellä..
Hups, tässä kokoa ajan koneella ollessani kirjottelen menemään ja hyvinhän tuo käsi tuntuu pysyvän mukana, vaikka kipu onki omaa laatuaan.
Kynällä kirjottamista en ees oo uskaltanu kokeilla.. Huomenna olis JUST sellasia aineita, joissa täytys kirjottaa..
Mutta ei voi mitään, hyvinhän tuo tuolla vasurillaki on tähän asti onnistunu, niin miksei nytkin!

Oon taas vaan pähkäilly kaikennäköstä, enkä oikeestaan ees tiiä mitä.
Mua vaan sattuu ja on paha olla.
Ja mua häiritteee ku puhun aina hirveesti omista asioista..
Ja nyt pari päivää oon miettiny et määhän en paljo koskaan ees Anitalta kysy et hei muru, mitä sulle kuuluu, miten voit? Onhan kaikki hyvin.?
Höpötän vaan omista asioista, ja sit saan lukee sen blogista et sil on paha olla..

PYydän anteeksi sitä,
mikä mä oon.. 

Oonko mä oikeesti näin huono ihminen?
Että en keskity muuhun ku omaan napaan?
Tänään psykologian tunnilla meiän piti vlaita kolme adjektiivia, millanen itte on.
"onnellinen" oonko mä onnellinen? Vitut.
"pirteä" oonko mä pirteä? Vitut.
Nää oli ne ekat adjektiivit ja ajatuksen mitkä klo 8 aamulla saattaa itestä olla.
Kumminki päädyin sitten ottamaan sellaset adjektiivit ku Onnellinen, Empaattinen ja Hassu.
Oon vähän hassunassu.
Mutta sit piti vaihtaa toisten kans ja muut sia tavallaan muuttaa millanen on.
Loppu kolmen suora mulle sitten olikin empaattinen, hassu ja humoristinen.
Se onnellisuus lähti pois.. :DDD
Mut joo oonko mä oikeesti empaattinen?
Kaverilta ku kysyin sitä siinä tunnilla, se sano että oon mä tosi empaattinen, et aattelen muita enemmän ku itteeni ja mietin vähän liikaa asioita...
Näinhän se on et pieniki asia saattaa paisua mun päässä otis suureksi, ja sit en pääse koskaan eroon siittä..


Voisin yrittää muuttaa itteeni.. Mutta onnistunko siinä..?
Tahtosin vaan olla kaikille se hyvä ystävä, äitille hyvä tytär.. Mutta se ei ainakan tuu onnistuun ku äiti on niin homo vastanen..
Ja maailman paras tyttöystävä Anitalle..
Muttaku mä en osaa.

Tää kuva oli jotenki vaan.. Mulle :D

@Junkmail- Viimeinen Puhelu  about vuos sitten kuuntelin paljo tätä biisiä.. Ku kävin koiran kans viikonloppusin pitkillä lenkiellä, tää vaan soi mulla.. Koko sen lenkin ajan mietin aina Anitaa.. Ja tän biisin kuuleminen tuo aina sen mieleen ja ne ajat mieleen. Kuinka paljo mä sitä sillon kaipasin, vaikka en halunnu näyttää sitä kellekkään.. Ja se ei usko, että oon ajatellu sitä koko tän ajan, mitä ollaan tunnettu.. Ennenku me alettiin taas olemaan.. Koko ajan..

Anteeksi ku tästäki tuli tällänen paska postuas angsti yhyy, muttaku on paha olla, se täytyy purkaa johonki. Ja mun se on helpoin kirjottaa. 

Parempi se ku ittensä satuttaminen. 

Ahistaa se kuinka ihmiset haluaa satuttaa ittiään, koska sillon tulee itellekki tarve " nyt mun on pakko, pakko satuttaa. Pakko saaha tää paha olo pois. "

Jos vielä laittas jotaki biisejä tähän.. 

Musiikki auttaa pahaan oloon!

@Junkmail- Tuhoan  tän joskus vuos sitten Anita linkkas mulle.. En mä sitä tajunnu et tällä biisillä oli vissiin jou tarkotuski.. Nytku kuuntelee ja miettii.. Ehkä sillä oli. 

tähän  ny ttulee tälläsii vuos sitten kuuntelemii biisei.. 

Ja jokkaisella biisillä on jonku lainen merkitys, mutta en jaksa jokaisesta kertoo..

Repa- KEvät

Pala Taivasta

Rakkaalle  tää on Anitalle..

Mut joo eiköhän tää ollu tässä..

 huommeennaa olis piitkäpäivä taas vaihteeksi koulussa..

Pakko jaksaa.

Perjantai on tulossa! 

~Sini