Valhe olisi tuntunut paljon paremmalta kuni totuuden kuuleminen.
Mutta sitä saa mitä tilaa..
Sitähän se elämä on. Mitä sitä turhaan kiertelemään.
Niiin se viikonloppu taas vierähti..
Perjantaina mulla meinas kertakaikkiaan lähtä järki.
Koulussa itketti. Meinasin taide ja kulttuurin tunnilla alkaa itekmään, enkä oikeen tiiä miksi. Siellä mä vaan kaks tuntia istuin oikeestaan turhaan. Puhuin välillä jotaki Tiinan kans, koska Oona ei ollu koulussa.
Mut sit kukaan ei onneksi huomannu, kuinka muutama kyynel vierähti poskelta. Mutta se meni sitten äkkiä ohitte..
Koulun jälkeen tulin kotia, ja lähettiin heti ajamaan äipän kans ruukkiin, koska siellä rakas ootti meitä, ja sitten kävin tekemässä työsopparin.
Nooo sieltä kaupalta oliki sitten ehtiny lähtiä poies se pomo, ja seisoin siellä sellasen tunnin oottamassa sitä. Sillä välin kulta ja äippä oli käyny hakeen meille jo pitsatki, ja näih.
Vihdoin sain sen työsopparin tehtyä, mutta mua ahisti, ja ahistaa vieläki. En halua sinne. EN.
En ees tiiä miks meen sinne. Oon siellä ihan yksin, enkä tunne ketään. Ja joudun vaan täytteleen hyllyjä siellä ja lol. Kaikkee paskaa saatana
Ja kassalle mua ei päästetä koska en oo 18 vuotta. VAin 16.. kohta 17. Jee.
Noo sitten tultiin meille ja mulla oli pää ihan helvetin kipiä. Noo en mä aatellu et siittä tulis mitään vakavampaa.
Iltaa kohti mulla tuli nuha ja kipu kaikkialla paheni.
Mutta en mä sitä halunnu kellekkään näyttää kuinka paljo muhun oikeesti sattu.
Lauantai aamuna aikanen herätys, koska lähettiin päivystään sprinttiralliin.
Aamua oli menny hyvin ku sai kullan vierestä herätä, muttaku päästiin sinne niin eiköhän siellä pitäny olla ohjastamassa se tyyppi, jonka takia oon joutunu kärsiin iha tarpeeksi ja istumaan käräjillä. Sen näkeminen pisti ahistaan. Mua ahisti olla siellä. Koko ajan pelkäsin mistä se tulee.. Aina ku se tuli vastaan tai näky jossaki, se tuijotti. SE oli häiritsevää. Teki mieli vaan juosta taikka kaivautua lumihankeen piiloon..
Koitin olla normaalisti siinä sellanen hieno punanen haalari päällä, jossa luki takana SPR RUUKKI :D Oltiin aika söpöjä kullan kans sellaset päällä.. Harmitti vaan ku kameraa en ottanu mukaan.. Siellä olis saanu ihania kuvia. JA voi että mikä auto kuume mulla on! NE kaikki autot olli niin komeita ja AHH sit seil oli kaks sellasta vihreetä niiin söpöä pientä autoo. Just sellasen mäki haluan :D Kulta vaan ei oikeen tykänny ideasta.
Iltapäivää kohti mulla tuliki niin kylmä että varpaistalähti tunto, ja käsi meni siniseksi.
Ja sit siel oli ruuhka- aika ku lähettiin ja oli melekonen työ pääsät poies sieltä, mutta hengisä päästiin!
Sit kullan kans vaan löhöiltiin eilinen oikeestaan. Puhuttiin kaikesta ja niih..
En ooo koskaan tuntenu näin ihanaa rakkautta,ketään kohtaan..
Oikeestaan voisin sanoa, että en oo koskaan ikinä rakastanu ketään oikeesti. Paitsi nyt Anitaa.
Ja voin sano, että tää rakastaminen on aika ihanaa touhua..<3
 |
| Hankitaanko kulta tollaset paijjat? :)<3 |
Eilen illalla sitä sitten tää mun nuha ja yskä paheni. Tietenkin vaikutti se, että seisotiin monta tuntii kylmässä. Olin niin kipee joka paikasta, että itkin koko ajan. Alkuillasta kullalle, ja sitten illalla ku mentiin syömään, itkin äitinki nähen.
Enään en vaan voinu hymyillä ja sanoo "kaikki on hyvin. Mun on hyvä olla.." oli pakko näyttää, et nyt on paha olla. Auttakaa.
Aamulla kultia tultiin sitten hakemaan, ja nyt nää pari kolme tuntia mitkä oon ollu ilman sitä, on ollu oikeestaan yhtä helvettiä. Oon nakelllu tavaroita, huutanu, itkeny, raivonnu..
Oon vissiin oikeesti kipiä?
Auttas tosi paljon jos nousis kuume!
Moni on tullu kysymään multa, että enkö mä pelkää olla julkisesti tytön kans?
Eikö mua yhtään haittaa mitä ihmiset ajattelee musta ja siitä että oonki tytön kans, enkä pojan kans?
Eikö mua hävetä?
Miksi mua pelottain, haittais taikka hävettäis?
Ei tästä maailmasta tulis mitään jos kaikki oltas samanlaisia. Ja mitä sitä turhaa peitellä mitä oikeesti on! SE vasta säälittävää on jos ei uskalla olla sitä, mitä oikeesti on. EI uskalla nyttää julkisesti mitä tuntee jotakuta kohtaan. Kuinka rakastaa jotakuta toista.
Me Anitan kans ei todellakaan hävetä tätä, ja ollaan ihan julkisesti yhessä. Muiden mielipitteillä ei oo mitään merkitystä.
Mä oon mä, ja en muuksi muutu. Anteeksi nyt vaan.
Huomenna vissiin saan jäähä kotia, koska tää olo on ihan helvettiä.
Tuntuu ettei ees sängystä ylös taho päästä.
Kurkku on kipiä, kauhee yskä, pää on kipiä, räkää tulee ku saavista kaatamalla ja kaiken hyvän lisäksi korvat kipiänä, ja toisella korvalla en ees taho kuulla.
Koittanu tässä vejellä ties mitä lääkkeitä, että tää menis ohitte. Mutta ei oikeen mikkään tunnu auttavan.
Noo jospa täsä joskus tervehtys!
Päivät joina hymyilen.
Ovat päiviä, jolloin tunnen itseni hyväksi.
Ne ovat päiviä, jolloin tunnen itseni halutksi.
Ne ovat päiviä joita harvat näkevät.
Päivät joina itken.
Ovat päiviä, jolloin tunnen itseni huonoksi.
Ne ovat päiviä, jolloin tiedän etten ole haluttu.
Ne ovat päiviä joita harvatt näkevät,
mutta itse tiedän.
Ne ovat tuttuja päiviä.
Joskus mietin.
Onko tämä todella se elämä josta olen aina unelmoinut?
Olenko elänyt niinkuin pitää?
Vai olenko minä edes kokenut vielä kaikke?
Vai onko tässä kaikki, mitä tulen koskaan tuntemaan/kokemaan?
Samuli Putro- Nuosuus on murhenäytelmä
Tää kuva on niin totta mun kohalla.. Mutta kukaan ei usko, että mä oon joutunu kokeen paljon paskaa. Kukaan ei usko, että minä, hymyilevä ja naurava, itkisin itteni joka ikinen yö uneen. Mutta minä tiedän. Se on tosi asia.
Kaikista pahinta on kattoo vierestä,kuinka toinen itkee ja kärsii. Kun ei osaa ees lohduttaa kunnolla. SE sattuu myös ittee.
Johanna Kurkela- Sydän paikallaan
Teleks- Tuulilasin nurkkaan
Coldplay-Paradise
Mutta joo, alkais kattoon taas leffaa ja silleesti.. Että sais tän ajan kulumaan..Hyvät sunnuntait kaikille!
~Sini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti