Riitaa, surua, kipua, tuskaa ja ikävää.

Miks välillä tuntuu ettei löyä mitään positiivista elämästä?
TAi joinaki hetkinä.
Eilen illalla oli sellanen olo, etten taas löyä mitään ilosta. Lagasin vaan ja makoilin paikallaan. TUijotin yhtä kohtaa.
Vitutti, ja teki mieli vaan itkee ja toivoa että kuolis pois, niin ei tarvis kärsiä..
Mutta niih, eilinen ilta sit päättyki siihen että oksensin.
Toisaalta olin ilonen et jes nyt oksennustauti iski ja laihun ku mikään ei pysy sisällä,
mut sit se olo mikä siitä tulee niin ei oo mitenkään mukava.
Ja sit ku tuli riideltyä sen yhen kans, niin se oli taas yks isku vasten kasvoja.
Ihan niinku niitä ei olis tarpeeksi..?

Tänä aamuna kävin sit vaan koulus tekemäs maikankokeen ja porukat tuli käymään täällä.
Oli ihan kiva nähä niitä, mut ikävä vaan äitiä..
Ja sit puhuin, kyllä puhuin meiän koiran kans, ja se oli kuulemman heti sen jälkeen juossu mun huoneeseen ja istunu siellä tunnin, ja ihmetelly missä mä oon.. :/
Ihan reppana sekin, ku vanhun jo, ja mä oon näin pitkän ajan pois..

Mut niih.
Ens viikolla pittää mennä meijjän koulun opon kans puhumaan..
Se on kuulemman huomannu et oon jotenki allapäin tai jotaki..
Mut oonko mää ?
En mun mielestä.
Joskus on vähän vaikeempaan, mut onhan mulla niitä ilosiaki päiviä!

Mut nyt tää tuleva viikonloppu..
Oon ollu jo kaks viikkoo näkemättä sitä yhtä, ja aatlelu "kyllä mä näään sen sit ku oon raahes niin se tulee sinne. Varmasti"
Mutta nyt sit näyttää vähän siltä ettei se tuukkaan, ja jouvvun oleen ihan yksin tääällä..
Ja sit kolmas viikko iliman sitä.
Kukaan ei voi tajuta kuinka ikävä mulla sitä on.

Mut niih.
Tuntuu et oon taas ihan yksin, mut onhan mulla tänään ollu vähän piristekätti.
Mun ihana sisko kävi täällä, ja se oli niin ihana että osti mulle jo etukäteis synttärilahjan!!
Tilas mulle sellasen 150 € maksavan takin, josta oon haaveillu koko tän talven et haluun sellanen :)
Ja sit se toi mulle ihania tuliaisia leviltä.
Sellasen kivan ihanan unisiepparin jossa on suden kuva.
Sisko tietää mitä mä tarviin, ja mistä mä tykkään.
Siit se samalla toi mulle sellasen pienen enkelin jolla oli punanen sydän käsissä..
SE sano et tää on mun suojelus enkeli siltä.
Meinas tulla itku, mutta niih.
 Tää ilta on menny vähän haikeissa merkeissä.
On tullu puhuttua ihmisen kans vähän kaikennökösestä.
JA mua pelottaa nykyään kaikki kaks renkaiset vehkeet millä ajellaan.
Varsinki moottoripyörät.
Että jollekki mun läheiselle satuu pian jotaki ku ajaa moottoripyörällä.
Eniten mua pelottaa Anita.
Koskaan ei tiiä mitä saattaa liikenteessä sattua, ku se ajelee..
PElottaa niin hirviästi.
Mutta eipä täsä muuta.

Kuvia ei taaskaan tuu koska oon edelleen Jumalan seläntakana ja kone on hias, joten anteeksi.
Ehkä sitten kun oon kotiutunu.


Mul on kaikki hyvin.
Ehkä.
Tähän loppuun sit jtn biisei mitä tullu kuunneltuu tässä.

Juha Tapio- Vänyteen maan
The Rain- Tuuli kulkee