Mitä paskempi maanantai, sitä paskempi tiistai seuraa perässä..

Eilinen ei oikeesti ollu mun päviä,
mut aamula aattelin että ehkä parempi tiistai seura paskaa maanantaita.
Mutta kuinka kävikään..
Menin kouluun ja ekan tunnin sain vaan istuu koneel ja tehä mitä halusin, koska piti oottaa et muut otti kiinni..
Sit toisella tunnilla opon luo puhumaan..
Siel puhuin ihan kaikkee.
Kaikesta kaiken.
Ja alakoin melekeen itkeen ku se kysy miten mul menee..
Ja sit vaan selitin miks en nuku nykyään, mikä mua vaivaa, miten mul menee kotona, anitan kans...
Ja sit se puhu mulle ns "järkee" ja lopuksi vaan totes
" taidan laittaa peneen viestii. En halua että käy niinku viimekeväänä. En halua että vajoot pohjalle
. Vielä sut voi saada kiinni.."
Ja sit heti iltapäivällä se aika tuliki peneen..
no kotia ku tulin nii kaikki tuntu olevan ihan ok,
ja aattelin et jes, ilta menee hyvin.

Mut sit sainki vaan kuulla huonoja uutisia tossa äsken,
En osaa reagoida asiaan mitenkään.
Tiiän mitä olis käyny jos osapuolet olis toisinpäin, kaikki olis päin helvettiä..
Muttaku mä oon tällänen, enkä mä osaa suuttua..
En ees sillonku haluaisin..
Ainut reagtio mikä tulee on kyyneleet ja vitunmoinen tärinä, jota ei vaan voi hallita...

Ahistaa vaan..
Tekis mieli itekki vähän purkaa tilannetta..
Muttaku mä en vaan voi rikkoo lupausta..
Vaikka nyt kyllä tekis mieli..

Älä ikinä jätä mua yksin..

Pelottaa, masentaa ahistaaa.. vituttaaa.. Itkettää.. Itsetuhoisuus.. öähhh oon sekasi.

Why you hurt me..?
Do you like that..?

Tätä tää on oikeestaan ollu jo pari päivää..

Kun sä lähdet.
Menen raiteille.
Istahdan siihen.
Sytytän tupakan.
Ja meitin, miloin juna tulee.
Kun se tulee.
Huudan nimeäsi,
jotta pääsen luoksesi..

Toisaalta mulla on kaikki hyvin. Välillä tulee oikeesti hetkii ku on onnellinen, mut se on vaan hetkellistä. 

Sit alan miettiin liikaa, ja kaikki menee päin vittua. 

Sit ei ookkaan enään hauskaa. 

Tätä mulla on tavallaan ikävä..
Mutta tavallaan taas..
En tiiä. 

Tahtosin satuttaa itteeni. Koska sä teit niin. 

Mutta kun ajattelen tarkemmin. 

Enemmän se satuttaa mua että sä satutat ittees ja samalla mua, ku se että mä satuttasin itteeeni. 

Missä on se kaikki apu mitä mä oon tarvinu
jo monta päivää..?
Hukassa.
Ei sitä oo. 

Huudan apua.

Mutta kukaan ei kuule.

Kukaan ei halua kuulla. 

Oon se joka on vahva. 

Se joka on selvinny.

En voi olla heikko.

Mutta mitä jos mietin,

oon täys paska?

Enkä jaksa tätä 

kohta enään.

Onko se vahvaa..?

Auta mua..

SE on ainoa mitä pyydän.

Miten joku voi olla toiselle niin törkee..? 

Ja muka välittää ja kaikkee. 

Sit tää toinen on niin koviss tunnon tuskissa, että menee tyhmyyksissään satuttaan itteensä, ja tekeen itelle pahaa. Sit siinä saa muut mm. Minä kattoo vierestä monen kilsan päästä et mitä vittua mä teen?! En voi auttaa täältä käsin niin hyvin ku lähempää..

Turhauttaa. 

tunnen itteni välillä vaan niin paskaksi ihmiseksi. 

Oon paska ystävä, oon paska tyttöystävä, tytär, sisko...

Ehkä tää vielä tästä. 

Välil oon vaan niiin hiton väsyny, että en tahtois jaksaa. 

Anteeksi. 

Miks mun piti ees syntyy..

Ku ei tää elämä osaa antaa oikeen mitään hyvää..

Tai antaahan se..

Onhan mulla Anita..

Mut muuten tää onki sit ihan paskaapaskaapaskaa.

Antakaa mun kuolla. 

Antakaa mun kaikki kestää..

~Sini