Liikaa unelmia tytöllä jotka ei tuukkaan koskaan toteutumaan.

Joskus tää maailma on liiaan epäreil joitaki ihmisiä kohtaan jatkuvasti. Onko se normaalia että ku luulee löytäneensä sen oikeen rakkauden joka ei tuu koskaan lähteen siitä viereltä, ja sit se vaan viiään poies..?

Ja taas tässä käy niinku aikasemmin.
Vuosi 2011 jotenki tuntuu vaan tulevan takasi, ja satuttavan mua vaan kertaheitolla enemmän ja enmmän ku sillon.
Onko tää oikeen?
Olis varmaan vaan ollu parempi et olisin jo sillon luovuttanu tän elämän suhteen..

Kysymyksien virta kulkee mun päässä..
Mitä jos sil on toinen?
niinku viimeks.
Mitä jos se ei oikeesti oo koskaan halunnukkaa olla mun kans?
Mitä jos se on vaan leikkiny mun tunteilla?
Missä on kaikki ystävät?
ei niitä ees oo.
Onko maailman pakko aina rangaista sellasia jotka luulee olleensa jo vahvoja?
ONko maailman pakko tuua jonku elämään joku, johon rakastuu niin että ajatteleminenki ilman sen kans oloo, saa ihmistä heikommaksi?
Onko silti pakko jaksaa ?
Ja monia muita kysymyksiä vyörii mun mieles..
Haluisin aina olla sun kans.
AIna.
EN koskaan aatellu et menetän sut,
mutta nyt se aika on käsillä.
Jos vaan voisin tehä jotaki muuta,
toisin,
jotta haluisit jatkaa mun kans.
Kerro se mulle,
ja mä teen sen.
Koska en halua koskaan erota.
Mut sä oot toista mieltä.

Sun vuoksi nää kyyneleet itken.
Sun  vuoksi , koska sua rakastan.
Enkä haöua ikinä erota.
Etkö ymmärrä?

Ketään ei kiinnosta miten mulla menee. Miltä musta tuntuu, ja kuinka paha mun on olla. Olis vaan niin helppo lähtee pois, koska eihän se tuntus kenenkänä elämässä mitenkään. 

Ees oma sisko ei taho tulla auttaan. 

Sillonku sitä apua oikeesti tarvis..

Meidän piti kuolla käsikädessä.. Olla viimiset päivät käsikädessä, meiän yhteisen rakkauden keskellä.

Nyt annan sulle mahollisuuden päättää, mitä todella haluat. 

Ja se on sitten sun viimenen mahollisuus.

Enään ei tule uusia. 

Yes I'm alone if you leave me..

Mä vaan niin toivon omassa pienessä mielessä, et tää kaikki johtuu siitä ettei olal nähty pitkään aikaan.

Ja että ku nähään, niin kaikki olis hyvin. 

Mutta kumminkaan tää ei mee niinku aattelen..

Mikään ei mee. 

Tiistaina meen puhuun Opon kans.

Kerronko sille rehellisesti et on paska olla, ja haluun kuolla,

vai vastaanko vaan kiltisti 'mul on kaikki hyvin'...?

ja mitä sanon äitille? 

Oon sekasi. 

~Sini