"Halusin nähdä sut, vaikka väkisin.."

Elämä on perseestä.
Ei tässä muuta.
No eiii, kyllä tässä on aika paljon muutaki.
niin mistähän mä kertosin..
Noooo vklp oli ihan jees. Tai oikeestaan ihana. Koska kulta kävi täällä.Anita on ihana<3 ja Jonnaki on ihan ok. Mitä nyt heti sen jäläkeen ku se tuli vaan jotenki sellanen hassu olo.
Tänään koulussa oli tietenki ihan jees olla.Meijjän ihana opo jaksaa aina piristää..:) Käski tulla käymään seuraavan kerran ku luohualla ajelen :''DDDD Pittää kattoo meenkö oikeesti ikinä käymään...:D
mutta jooo, sit jotenki tänään viimisellä tunnilla koulussa tuli sellanen ihan tyhmä olo. En tiiä.. Ja sit niinku niih.
Linkassamä vaan istuin ja tuijotin niitä ohi kiitäviä puita. Aina pentuna haaveilin, että olisin susi joka sais juosta pitkin metsiii ja kiitää vapaana..
Kotia ku pääsin en oo tehny muutaku datannu vaaan.. ja sit äitin kans jotaki puhunu, muttaku seki on niin helevetin natsipaska taas että ei oikeen innosta puhua sille ollenkaan. ku vastauksen on lähinnä mm jaa tai jotain muuta sellasta.. Johtuu varmaan siittä että en oo sitä mitä äiti oikeesti mun tahtos olla. Mutta vanhemmat ei saaa päättää millasii niitten lapsista tullee.
Sit no jooo.
Tiiän et kullalla ei oo kaikki ok..
Ja sit tnää se sano mulle et tässä käy samallalailla ku viimesyksynä.

...<3

Tiiän et se ei tarkottanu mun ja sen juttua, vaan yhtä toista asiaa mikä sattu viimesyksynä, mut sen lauseen luettua, määä jotenki niinku pysähyin. Kaikki elintoiminnot jotenki vaan pysähty. Ja kaikki viime vuoden lokakuun 6 päivästä eteenpäin pyörähti ympäri mun mielessä. Kaikki jotenki vaan vilisti silmissä. Kaikki paska joka tapahtu näky niinselvänä mun silmissä. Seurasin tilanteita sivusta. Sit joka ikinen sana kaiku mun päässä.. Tuntu et myn sydän ja pääräjähtää..
Tää kaikki kesti ehkä vaan muutaman sekuntin, mutta se tuntu monilta tunneilta.

älä koskaan irrota siitä ihmisestä,
jota rakastat eniten.

oon terve tai ainakin kaikki luulee niin. oikeesti oon vielki melko heikko, enkä tiiä mitä mun pitäs tehä.
Mut oon ylpee itestäni!
Mun pitkä taival tän masennuksen kans alkaa olla loppusuoralla!
Parinviikon päästä mulla on ehkä viimenen perheneuvvola!
On niin ihanaa ku kaikki tää paska mikä on alakanu 6 luokalta asti, ja vihdoin näyttää loppuvan!
Mutta vielä on pitkä ja musta talvi eessä, mutta mä aijjontsempata!
Aijon pysyä ilosena, enkä ala vaipumaan mihinkään saatanan masennukseen!!

Huomenna olis sitten visurin poisto...
En mä muuta siinä pelkää, muutaku sitä perkeleen neulaa jolla laitetaan se saatanan puudutus.
Ja pelkään sitä kipua joka tulee sen jälkeen ku puudutus lähtee.
Onneksi huomenna ei sitten tartte lähtee kouluun kumminkaan. Kattoo nyt kauanko siellä menee ku ne tota hammasta irrottaa. ja sit ku en etes tiiä minkä nuista ne meinaa repiä irti..

joo näillä eväillä nukkumaan.
katotaan meenkö kuinka väsyneenä huomenna sinne
hammaslääkäriin.

 http://www.youtube.com/watch?v=s4r1KCTBAZk tämä biisi, koska tuli jotenki oma ripari 2011 vuonna, siellä itte olin sairaana.. Kuuntelin tuota biisiä siellä aina ku muut oli tunnilla ja itkin, sit ku tiesin että kohta tyypeillä loppuu tunti, kävin vessassa pesemässä naaman, etten näyttäs enään niin itkeneeltä, ja ku tyypit tuli, ne ei huomannu et olin itkeny..

~Sini