My new life.

Oli taas ihana rankan kouluviikon lopetus..
Olin kullan luona yötä. On se vaan niin ihanaa ku saa illalla sylityksin nukahtaa, ja aamulla herätä siihen että tunteee toisen lämmön omaaa lämmintä ihoa vasten. Suudella toista. Saa olla heti aamusta iloinen.. <3
Onneks mä tajusin kuinka paljon rakastankaan sitä mun naista, jonka sillon joskus syksyllä kadotin.

Rakastan sua aina kulta!!<3

Joka lähti toisen perään, mutta palas takasi. Se onhienoo se. <3

Ja seki on hienooo nähä, kuinka siskokset auttaa toisia, ja välittää toisistaan niin paljon. Jos toisen on paha olla, sitä vaan mennään ja halataan sitä, ja puristetaan tiukasti kiinni, eikä päästetä koskaan irti.
Sitä on ihana kattoo vierestä. Jaku on itte siinä niiitten vieres, halaa sitä jolla on paha olla.. Sitä alkaa tuntee ittensä kolmanneksi pyöräksi, ja et kuinka hienon näköstä tää on ilman mua. Mut sit jotenki.. Joku sisällä vaan sanoo sen " sä kuulut tähän. te ootta yhtä!"Ja sit sitä sitten siihen vaan jää, eikä lähe mihinkään pois!
Rakastan teitä !

Taistelun kautta voittoon taas,

aurinko kyyneleiden jälkeen paistaa.

Tanner onnen tanssista tärisee,

näkyy vihreänä maa.

Sinisävyn taivaan jälleen näen,

sydämessäni rakkauden lämmön koen.

Kiitos rakkaani, että jaksoit kestää,

kiitos, että jatkat kanssani tätä elämää.

Sinua minä rakastan,

sitä ei muuta mikään!

Vaikka päälisin puolin kaikki on hyvin, ja on ilonen kullan kans.. Silti aika ku palaa kotii, alakaa ahistaa. Kaikki muistot sisältyy tähän mun huoneeseen. Muutama vuojen takanenki asia jotka tnää tuli mieleen alko painaan mieltä.Joo, ne on jo käsiteltyjä,mutta siltiki :( ei niitä sais enää aatella, mutta kyllähän ne tällästä pientä monta kertaa yksin jätettyä... alkaa mietityttää..."Mul on sellanen olo et kaikki lähtee johonki. Et...mut jätetään yksin."
Joo en tiiä. Sit ku alkaa aatteleen kaikkee muutaki pahaa mitä on sattunu tän vuosien varrelta. Nytku oon alkanu mun siskon kans viettään aikaa enempi, se kertoo mulle aisoita. Paljon sellasia asioita joita mä en edes muista tapahtuneen. Ja sit ku se ne mulle kertoo.. Ne vaan jotenki pulpahtelee mieleen. Ja siis. Sillai mä osaan eläytyä siihen mitä sillon tapahtu. Ja se tapahtunu asia jotenki tulee mun silmiin. Ja elän sen hetken tavallaan niinku uuelleen.
Sit sitä tajuaa et kuinka monta läheistä ihmistä sitä onkaan lähteny jo teille tietämättömille. Nukkunu pois. Menny parempaan paikkaan. Minne mäki myös joskus menen..

Mul tuli yhtäkkii helevetin moinen ikävä Jaakkoa. Vaikken sitä koskaan ehtiny nähä. Mut jotenki se on siltiki niin rakas... Ja pieni.. Miks just se.. :( Miksen mieluummin vaikka minä.. :((

Jakko<3
R.I.P 1.8.2000 <3
Love u forever <3
:'(

Niin.. Ja tietenki mieltä painaa edelleen se, ku mun rakas koiruli päätti matkansa 15.12.2007..
Siittä asti on ollu paha olla,  ja tulee olemaanki.. :( ikävä on kova sitä pientä höpsöä..
Se mikä ei tapa, se satuttaa helvetisti! Välillä jopa niin pahasti ettei sitä enään meinaa jaksaaa :(

Mun on pakko jaksaa jatkaa tätä elämää.
Mul on rakkaita jotka antaa mulle joka päivä 

vaan lisää ja lisää voimaa.
Niitten ansiosta oon vielä tässä,

loveu<3

Rakkaaani..<3 I miss you so much :'(